Mrs Lovett

Jos olet nähnyt Sweeney Todd -leffan, saatat tunnistaa roolihahmoni. Jos et, joudun selostamaan puolet elokuvamusikaalin juonesta jotta pukuni yksityiskohdat aukenevat: miksi ihmeessä piirakassa on torakka jiiänee jiiänee.

Mrs. Lovett -asuni sai menestystä eilisillan teemajuhlissa: voitin pukukisan ja sain vielä huikean palkinnon: Grease-dvd:n! Minulla on Greasen vinyylilevy, mutta elokuvaa en ole koskaan nähnyt. Olin iloinen.

Kuvat on ikuistettu yöllä noin kello 3.30, mutta pieni väsymys sopii rooliasuun paremmin kuin hyvin…

Leivonnaiset, torakan ja sormen tein siis taikataikinasta (vehnäjauhoja, suolaa, vettä). Aika hyvin leipomukseni onnistuivat, ottaen huomioon että viimeksi olen taikataikinaan pidennyt hyppysissäni varmaan 20 vuotta sitten. Puku löytyi Kansallisoopperan kirpputorilta vuosia sitten, maksoin silloin puvusta 30 euroa. Ja puvun suunnittelija on sitä paitsi Oiva Toikka!Muuten vaate oli sellaisenaan valmis käyttöön, mutta lisäsin siihen pari mustaa pitsilidetaljia.

Ruuturouva

Kaularusetteja olen ihaillut muutamien blogittajien asuissa, ja nyt sain itsellenikin paidan jossa on varsinainen megaruusuke.

Tääkin on sieltä Lindexin superalesta, hinta 7 euroa.

Miten se näyttää tuossa kuvassa kuin rusetti olisi valumassa rinnuksille? Hm. Rusetin saa myös irti, se on niskasta yhdellä napilla kiinni puserossa. Voihan sitä käyttää muuhunkin… vaikka vyönä.

No ei tää kuvaaminen nyt noin kauheaa voi olla miltä näyttää.

Ja voihan sillä huivilla tehdä muutakin… Tähän se sitten juuttui eilen koko illaksi.

Huomenna on ne teemajuhlat, joista intoilin vahingossa jo kuukausi sitten. Aloin jo välillä epäröidä sen Mrs. Lovett -pukuni kanssa, mutta ainakin olen askaroinut sitä varten valmiiksi rekvisiittaa – jos tulisi näitä vaikka käytettyä taikataikinasta leivotun meat pien täytteenä.

Jos haluatte nähdä jotain vähemmän esteettistä, katsokaa tämä kuva Mrs. Lovettin hahmolle tekemistäni piirakka-aineksista. Kuva on tuolla eristysosastolla jonkin aikaa, en keksinyt sille muutakaan paikkaa.

Tätä en kyllä pukisi.

“Ylenmäärin shokeeraavaa kiiltävää rokkimustaa tai
biisoninvuodasta veistettyä hippityyliä
kyllä löytyy joka ainoan lehden sivulta.”

- May, Spending It

Mayn huomautus biisoninvuodasta veistetystä hippityylistä tuo heti mieleen lookin, jossa on joku kamelinkarvasta ommeltu laamaturkki kukkaispaidan päällä. Kiitos ei. Siinä tyyli, joka ei tälle tytölle sovi! Jos yritän jostain syystä vetää ylleni tuollaisia nuttuja, lukitkaa minut vaatekaappiin.

Oasis esittelee A/W mallistossaan tätä asua. Mutta ei minulle!

Kengät voin ottaa jos pakko on, ja valkoiset sukat voisi olla mielenkiintoinen juttu johonkin asuun. Hattukin menisi toisenlaisten vaatteiden kanssa… Entä sinä: Pukisitko?

Ja jotta saan muutkin kertomaan omat no-no-asunsa, haastan ‘Tätä en kyllä pukisi’ -postaukseen seuraavat arvon daamit: Shandi, Jaana, Tiiti ja Nelliina. Ja muutkin, kaikki säätyihin katsomatta, osallistukaa!

Neulemekkoja!

Jossain vaiheessa syksyä huomasin, että yksi talven must-have minulta puuttuu: neulemekko. Yksi sellainen on, mutta kovin lyhykäinen – ja tänään jouduin turvautumaan tuplahelmoihin (ettei näytä siltä että olen unohtanut hameen kotiin, kun takin alta ei vilku muut kuin sukkahousut) Lisäksi lämpöä piti tehostaa trikoopoololla. Ja alla siis musta hame vaikka se ei asulle kaunistus olekaan.

Mekko: Lindex
Hame: Mexx
Poolo: Ellos
Helmet: Glitter
Kengät: Kastuivat loskassa

Sunnuntaina huomasin että Hakaniemen Lindexillä on ale, ja tänään kipittelin loskaa uhmaten sinne uudestaan. Sieltä löysin uuden neulemekon, jossa ei edelleenkään ole pitkiä hihoja niinkuin haluaisin, mutta muuten vaate oli oikein kiva. Ja miten halpa… 9 euroa. Ei paha, eikä tarvinnut edes akryylistä maksaa vaan mekko on viskoosia ja puuvillaa. Siis ihanan pehmeä.

Mekko: Lindexin ale (9 euroa)

Napit lähtevät kyllä vaihtoon, en ole vielä niin täti ettäkö kultaiset napit tuntuisivat omilta. Väriä en vielä tiedä, mutta isot ne saavat olla. Ja ehkäpä kangaspäällysteiset?

Hyvä hame.

Olen tehnyt syvällistä pohdintaa viime aikoina.

Legginsien ja pitsin paluu ovat olleet ihmetykseni aiheena, mutta myös ilmiö nimeltä kynähame. Kuka teinityttö ymmärsi vuosi sitten kapean, toimistossa käytettävän puolihameen päälle mitään? Tai sanotaan vuosi sitten kesällä? Ja kuka päätti, että siitä tulee yhtäkkiä valtava trendi-buumi-hype?

Pinkki, kiiltonahka ja punainen: Asos
Harmaa: Ellos
Ruskea: Otto

Esimerkki: matkassani on kulkenut jo vuosikaudet ruudullinen puolihame (ei sitä miksikään kynähameeksi silloin kutsuttu, ehei). Vuonna 2003 se vaati muodistusta, joten ompelin takahalkion kiinni ja leikkasin sivuille pienet halkiot. Sittemmin hame jäi ullakolle, ja puolisen vuotta sitten ajattelin lyhentää siitä ihan minin. Onneksi en lyhentänyt, sillä nythän sen täytyy olla polvimittainen.

Kangas on laadukasta ja pysyy siistinä vuodesta toiseen. Oikeastaan koko hame ei ole mennytkään pois muodista, se on ollut jossain bubbling under, odottamassa taas uutta hetkeään. Se hetki taitaa olla viimeistään nyt: ompelen sivuhalkiot taas kiinn. Kavennan sivusaumoista vähän ja hame on taas valmis. Hyvä hame olet.

Tämä kuva saattaa aiheuttaa migreeniä.

Edittiä edittiä: Illan ajankuluksi innostuin askartelemaan uuden headerin, eli bannerin, eli Salonkijuorujen uuden otsalaudan. Aluksi olin ylpeä saannoksestani, sitten aloin epäröidä. Halvan näköinen vai suloisen jouluisa?

Kun maassa on hanki

…miten silloin pitäisi pukeutua? En kysy nyt retorista kysymystä “toi lumi on sitten niin i-ha-naa, että laitanko päälle valkoiset villasukkahousut ja tyllihameen ja vaaleanpunaisen poolon jotta näytän söpöltä taitoluistelijalta vai luotanko tänään rennon kasuaalisti uggseihin, jättisuureen kaulahuiviin  ja farkkutrikoisiin?”

Ei. Nyt on kysymys ihan oikeasta elämästä. Sisäpihalla on painavaa ja pohjalta vetistä luminietosta ainakin 25 sentin kerros, ja jos vien roskapussit ulos samalla kun lähden kaupungille niin olen läpimärkä jo ensimmäisen viiden askeleen jälkeen. Siinä eivät uggsit tai tekoturkispalleroilla somistetut nahkatöppöset auta.

Eivätkä korkokengät tahi tyllihamoset. Vaikka minua suuresti ärsyttääkin jokatalvinen kestosuosikki-uutisotsikko “Talvi yllätti Helsingin”, nyt on pakko myöntää että talvi taisi yllättää myös minut. Eihän tuollaiseen lumeen voi mennä kastumatta! Paitsi kumisaappaissa. Joita minulla on vain yhdet. Jotka olen esitellyt jo ennenkin.

Haluan kuitenkin mennä ulos ja pysyä tyytyväisenä, eli vedän ne saappaat jalkaan enkä haaveile turhista (ks yllä). Ehkä sitten kun on vähemmän sitä pehmeää, valkoista, ihanaa ja märkää ainetta maan pinnassa…

Edit: Valkoinen neule Ellos.fi, kaikki muut kollaasin vaatekappaleet Asos.com

Juhlan jälkeen

…olo on onnellinen eikä edes väsynyt. Koti-kemut olivat hurjan mukavat ja näin pitkästä aikaa paljon ystäviä.

Uutta: Indiskan mekko ja siihen lisätyt kalvosimet + satiinirusetti, panta
Vanhaa: Hame, vyö ja kengät
Korut: Unohtui

Ostin siis Indiskasta punaisen trikoo-putkimekon (jotain 15 euroa), joka oli tarkoitus pukea ylle. Ja puinkin, mutta viime hetkellä vedin sen päälle toisen hameen. Näin oli sittenkin kivempi olla! Ja ne korut, ne oikeasti unohdin. Mutta väliäkö tuolla.

Kiireessä olin kammannut hiukseni niskaan pikku nutturalle, mutta jossain vaiheessa iltaa Dynastian Tea teki päähäni paljon hienomman pikakampauksen. Ja tuo uusi satiinipintainen hiuspanta, rakastuin siihen jo.

Muutenkin oli kiva ilta. Ja ee teki meille kauniin ja herkullisen mustikka-valkosuklaatäytekakun! Siitä on vielä iso siivu jääkaapissa, taidan jouduttaa itseni herkkujen ääreen… :) Tänään minusta ei taida irrota sen älyllisempää ajattelua, varsinkaan sen jälkeen kun tarvoimme een kanssa hirmuisassa lumimyräkässä niin että kotiinpäästyäni oli kuurassa ja huurteessa kuin venäläinen pakkasukko eli ded moroz.

Juhlat voivat alkaa!

Pitsisukkahousut. Syön sanani siis heti pitsistä, sillä keksin että haluan mustat pitsisukkikset bilemekon pariksi!Toivottavasti ehdin vielä kauppaan.

Minulla siis on sittenkin yhdet pikkujoulut tänä vuonna, nimittäin meidän omat. Tänään. Eilisen postauksen punaista mekkoa somistin eilen (sillä kuvan satiininauhalla), ja tänään olenkin leiponut ja siivonnut ja tehnyt soittolistaa ja… Nyt tuntuu siltä, että juhlat voivat alkaa. Palaan huomenna kuvien kera!

Päivä oli sittenkin värikäs.

Tämän päivän tyylini voidaan kuvata yhdellä sanalla: väsynyt. Mitä se on, kun silmänlusetkin ovat punaiset eivätkä edes tyypillisen väsymyksen merkein pandanmustat? Onneksi meikki peittää… ja kauniisti kammatut hiukset hämäävät loput.

Uusia juttuja: Villabaskeri Glitteristä, panta Ninjasta,
satiininauha Singer Shopista, keittiöpyyhkeet Sokokselta…

Iltapäivän asioimisretki tuotti kotiinviemisinä punaista ja keltaista, niin kivoja värejä että valokuvatessa suorastaan piristyin. Ja tietenkin pikkujoulun punaista! Huomenna juhlimme pikkujouluja ja muita syksyn juhlia, ja mekkoa varten muun muassa tuo silkkinauha… Vielä pohdittavana on, käytänkö punaisen trikoomekon kanssa koruina kultaa vai hopeaa. Mitä mieltä olette?

Piti dieetata pari päivää jotta mekon viitsii vetää päälle juhliin…

Ja keltaista tarttui mukaan tässä suloisessa Pez-pastillirasiassa. Milloin viimeksi olen syönyt pezejä? Joskus 20 vuotta sitten? Varmasti eivät olleet noin kauniissa askissa silloin.

Kuvausrekvisiittana keltaiset nahkakäsineet ja kuluneen syksyn luottoneule.

Tänään aamulla.

En löytänyt aamulla sovittuun osoitteeseen. Tai osoite oli oikea, mutta ovikellossa oli tuntematon nimi. Ehkä erehdyin sittenkin talonnumerosta, ajattelin ja menin seuraavalle ovelle. Taas sama outo nimi: Friedland. Lopulta selvisi, että taloyhtiön jokaisessa ovikellossa lukee Friedman, se on ovikellovalmistaja jostain ulkomailta. Eikä nimeä voi vaihtaa itse, vaan siihen tarvitaan sähkömies joka ei vielä ole ehtinyt hätiin. Olin tänään pitkästä aikaa töissä kodin ulkopuolella, mikä oli ihan virkistävää.

Poolo: second hand
Hame: Mexx (taas se sama)
Helmet: Glitter
Ilme: joo…

Ulkosalla luotin uuteen harmaa-mustaan takkiini ja näihin saappaisiin, jotka ovat olleet hyvät ystäväni jo reilun vuoden verran. Vasta valokuvista huomaan, kuinka ne ovat nilkan kohdalta menneet jo runttuun.

Saappaat: Marc O´Polo

Näin uudet Marc O´Polot Aleksi 13:ssa, niissä oli kiva juju: nilkan ympäri kulkevat ja irrotettavat/vaihdettavat vyöt! Näihin omiini voisin tehdä sellaiset, sehän olisi melkein kuin saisi uudet kengät eikös? Vähän jo kokeilin yhtä vanhaa vyötä, harmi kun niitä ei ole kuin yksi.