Niittykukkia au naturel

Kaupungissa asuessa on helppo unohtaa, mitä kesä voi parhaimmillaan olla. Kasteinen nurmi paljaiden varpaiden alla, yllä yöpaita ja edessä uusi auringon täyttämä päivä. Heinänkorteen pujotetut metsämansikat, heinäsirkkojen siritys.

Ja tietenkin niittykukat, jotka kukkivat kontrolloimatta kaikkialla. Keskelle saunapolkua noussut keto-orvokki, heinikossa hassusti poukkoileva hiirenvirna.

Viikonloppuna suomalaisen maaseudun idyllissä en kaivannut blogia, en sähköposteja, en edes televisiota tai musiikkia. Olin vain ja kuuntelin. Aamuyöllä kukkui käki, sitten toinen. Aurinko alkoi nousta.

Maitotyttö-kuva on monen vuoden takaa, löysin sen albumistani. Lehmäntaljalla päällystetyt puukengät ostin aikoinaan Dinskosta…

Kesä tuoksuu sateelle ja nurmikolle

Miksi uuden tuoksun ostaminen on niin vaikeaa? Kauniissa hajuvesipullossa on yleensä voimakasta tätituoksua. Minun mielestäni hyvät tuoksut on pakattu rumaan tai tylsään purnukkaan.

Lopulta päädyin Burberryn Brit-tuoksuun, kun olin Tallinnan-lautan tax freessä tuoksutellut noin 20 erilaista kukkaista, hedelmäistä, raikasta tai tunkkaista parfyymiä. Tämä tuntui hyvältä, kesäiseltä ja naiselliselta.

Iholla tuoksu onkin aavistuksen liian kieloinen minun makuuni, mutta kyllä tähän tottuu. Siskonikin tottui, hänellä on kuulemma samanlainen. Oli yrittänyt kaupitella sitä joskus minulle, mutta silloin en huolinut kun en ihastunut tuoksuun.

Ehkä laivan taxfreessä ihastuinkin enemmän kauniiseen pulloon? Seuraavaksi on tykästyttävä myös tuoksuun sen sisällä. Yhden päivän käytön jälkeen tuntuu jo lupaavalta…

Uusia hiusasioita

Näitä innostuin ostamaan Itäkeskuksen Bijou Brigittestä… Aika kesäisiä eikö?

Lähellä oli etten ostanut vielä enemmänkin, värejä löytyi nimittäin kaikissa sateenkaaren väreissä. Käykääpä kurkkaamassa jos olette hiusasioita – tai muita koruja – vailla.

Hintakaan tässä liikkeessä ei ole järin paha: olisinkohan näistä kolmesta maksanut 12 euroa?

Ne tärkeimmät korut.

En saanut pienenä tyttönä korvakoruja vaikka kaikilla muilla oli. Enpä niitä sitten kaivannutkaan, kunnes 25-vuotiaana otin sellaiset kuitenkin ihan ex tempore eräänä talvisena lauantaipäivänä.

Siitä lähtien korvakorut ovatkin kuulunet päivittäiseen asustukseen. Jos ne unohtuvat kotiin, on vähän alipukeutunut olo…

Onko teillä jokin tietty koru jota käytätte aina? Vai käytättekö ylipäätään koruja?

Ylinnä on söpöt vaaleanpunaiset rihkamahelyt, toisena joululahjaksi saadut Swarovskin kristalliriipat, sitten taas turkoosit rihkama-hippikorut ja siniset + keltaiset puukoruja Malesiasta…

Keskiviikkona

Aamulla ylle eksyi ruudullinen hame, sitten vetoketjuilla koristetut kengät. Niistä se sitten lähti.

Kuvastahan sitä ei näe, mutta asusteiden värit on suorastaan mietitty: konjakinruskeaa, kultaa, keltaista…

Mukana aamupäivän menoissa myös ruudullinen lempparijakkuni ja uusi keltainen hiuspanta (miksei siitäkään ole kunnon kuvaa? Tänään valokuvaaja on ollut vähemmän ansioitunut…)

Tee Itse Iittalan muki!

Noin vuosi sitten osallistuin Iittalan myymälässä järjestettyyn Local Mug -työpajaan, jossa valkoiseen Teema-mukiin sai luoda uniikin kuosin ihan itse.  Puuha siirtokuvien kanssa oli mukavaa ja lopputuloksena oli muki, joka on minulle kaikista teemukeista rakkain. Onhan se itse tehty.

Nyt se on taas täällä! Tällä viikolla Local Mug -mukityöpaja pyörii Itäkeskuksen myymälässä, viikolla 23 Isossa Omenassa, viikolla 24 Sellossa ja viikolla 25 Jumbossa. Pääkaupunkiseudun Iittala-fanit pääsevät vielä askartelemaan omia mukeja!

Iittalan myymälässä voi siis ostaa taiteilija Nene Tsuboin suunnitteleman tarra-arkin, jossa on erikokoisia pallokuvioita. Työpajassa neuvotaan miten kuviot siirretään mukin kylkiin. Myymälästä muki viedään poltettavaksi Arabian tehtaalle ja sen voi noutaa myöhemmin myymälästä.

Huomaatteko minun mukini kyljessä, isossa pallossa olevan “kuhmun”? Aika hellyttävä. En tiedä miten se siihen tuli, ehkä olin askartelussani vähän kömpelö :)

Ihana yllätys!

Salainen blogiystäväni ilahdutti jälleen: aamun postimies toi hienon lahjapaketin ja kirjeen – jonka saan lukea vasta huomenna…

Pakettiin oli kääritty ihania yllätyksiä taas kerran: valkoiset helmet, valkoiset korvakorut ja Lumenen herkullinen huulipuna ‘Viettelys’. Tämänväristä huulipunaa en olisi varmasti osannut ostaa itse, mutta tykästyin sävyyn heti!

Myös hiuspanta on uusi, ostin sen tänään Bijou Birgittestä. Sopii uusiin punahuuliin :)

Salainen Blogiystävä -rinki on ollut mukava kokemus, ja sen kautta olen löytänyt monia uusia blogeja luettavakseni. Ja tietysti oma salainen ystäväni on jaksanut ilahduttaa kommenteilla, postilla ja yllätyksillä.

Kiitos SBY! Ehkä kirjeessäsi huomenna selviää kuka olet ;) Ja sitä paitsi – kuka enää nykyisin jaksaa kirjoittaa kirjeen? Se jos mikä on harvinaista herkkua!

Vivienne Tam -haaveita

Tätä design-ihastusta olen ajatellut maaliskuusta lähtien. Vivienne Tam -minikannettava on vienyt sydämeni, pakko se on jo myöntää. Valitettavasti se ei ole minun, ei ainakaan vielä.

HP:n miniläppäri muotisuunnittelija Vivienne Tamin pionikuosilla on se teknologinen vimpain, jonka tunnen tarvitsevani seuraavaksi. (Siis tunnen tarvitsevani; kuka tarvitsi käsilaukkuun mahtuvaa tietokonetta oikeasti, ennen kuin sellaisia alettiin mainostaa?)

Tästä verkkokaupasta muuten löytyy Vivenne Tamin ready-to-wear-sifonkimekko, jossa on sama printti kuin kannettavassa! Naamioi läppärisi leninkiin…

…mutta ihan perusvaatteiden kanssa tämä kaunotar olisi omiaan. Kannettavan suojaksi mukana tuleva satiinipussi on kuin käsilaukku.

Ja mistä kaikki alkoi? Sain aiemmin keväällä testata tätä kaunokaista. Kone on juuri niin kaunis kuin kuvissa, ehkäpä vielä kauniimpi. Sisältö tuntuu olevan ihan toimiva peruskone – eli sellainen kirjoittamiseen ja sähköpostien lukuun sopiva minikone kuin vastaavilta voi odottaa. Ei varmasti paras vaihtoehto päivittäiseen aktiivikäyttöön, mutta matkakäyttöön hyvä (ja kaunis, joko se tuli mainittua?)

Ilona testasi…

Hyvää: kevyt (1,1 kg), pieni (16,7 cm x 26,2 cm), hyvä näppäimistö, XP Home -käyttis, langaton netti, ja EDIT: iso näyttö (10,1 tuumaa) sekä jämäkkä runko

Huonoa: ei cd-asemaa (minikannettavissa ei yleensä), satiinipussissa ei pehmusteita koneen suojana, pinta tuntuu oikein keräävän sormenjälkiä, hinta (noin 500 euroa siitä, että arvelee tarvitsevansa minikannettavaa…)

Hetki Tallinnassa

All I got from Tallinn was this lousy t-shirt lovely scarf.

Eilinen päiväretki Tallinnaan oli laiha ostossaldon puolesta, mutta saipa sitä rahaa kulumaan muuhunkin: kahvia ja pullaa laivalla, päivällinen viinilasin kera vanhassakaupungissa turistihinnoin, paluumatkalla laivalla taas kahvia ja pullaa, tax free -ostoksia lahjaksi toisille kun itselle ei muka raaski ostella… Kruunu tai euro, lompakko oli tyhjä kun tulin kotiin.

Ilman kameraa (mieluummin kahta) ei reissuun lähdetä! Näiden valokuvien perusteella voisi päätellä, että Tallinna on pelkkää ovea.

Ehkä se onkin?

Ensi kerralla kuvaan kyllä jotain muutakin.

No, ehkä.

Ja ensi kerralla etsin jostain ainakin yhden kenkäkaupan. Mikä kaupunkiretki se sellainen on, jolla ei pääse yhteenkään kenkäliikkeeseen?

Löysin sentään yhden upean hotellin, sinne pitää päästä! Siitä lisää toivottavasti tuonempana…

For Ipanema Girls

Olin ehkä 6-vuotias, kun sain ensimmäiset varvastossuni. Ne olivat punaiset tai ehkä siniset, ja kulutin ne kirjaimellisesti puhki. Elämäni toiset varvastossuni ostin itse kun olin 23-vuotias. En käyttänyt niitä lainkaan.

Yllättäen sain hienot brasilialaiset Havaianas-varvastossut käyttööni ns. lehdistölahjana. Havaianas-varvastossut ovat kieltämättä hyväntuntuiset jalassa ja värikin on kiva, varsinkin kun sen sai itse valita :)

Samalla minulle neuvottiin varvastossujen tuunausidea, jota piti tietenkin kokeilla. Ehkä näitä tossuja tulen jopa käyttämään kesäkadulla?

Pitkät kangassuikaleet voi kietoa säären ympäri vaikka polveen asti. Koska en ajatellut järkevästi, en ottanut niistä kuvaa jalassa…

Jos ja kun tossut reissuissa rähjääntyvät, ne voi pestä pyykkikoneessa. Ja tuunaus oli helppoa, työhön kuluu kymmenen minuuttia: trikookankaasta leikattu kangassoiro solmitaan yksinkertaisella solmulla sandaalin keskikohtaan ja aletaan kieputtaa. Reunoihin tehdään myös solmu, jotta kangas pysyy paikoillaan. Satiinirusetti ommellaan kiinni kankaaseen ohuella siimalla.

Ja lopputulos onkin tyttömäisen söötti <3