Tänään ehtii vielä: Hakasalmen huvilassa on Asfalttia ja auringonkukkia -näyttely (Simo & Eeva Rista), Kaapelitehtaalla Pentti Sammallahden suurnäyttely.
Molemmat valokuvanäyttelyt ovat tänään auki viimeistä päivää, ja arvatkaapa kuka ei ole nähnyt vielä kumpaakaan…
Nyt tiedän, miten käytän ylellisen vapaapäiväni Helsingissä tänään.
Lähtekää tekin, vielä ehditte!
Kuva: Simo Rista ja Eeva Rista / Asfalttia ja auringonkukkia Hakasalmen huvilassa 27.2.2011 asti.
Sisustusprojektini on ollut talviunilla. Pakkasen ja hurjien luminietosten keskellä uinuva kesämökkini näyttää kuitenkin selvinneen talvesta ihan hyvin.
Pari uutta valurautanaulakkoa on ilmestynyt mökille odottamaan sopivaa ripustuspaikkaa. (Huomautus itselleni: älä osta niitä enää lisää, määrä alkaa olla jo melkoinen)
Hiiriä on käynyt keittiössä, makuuhuoneisiin niillä ei enää ole pääsyä. Loputkin hiirenkolot aion tukkia kesään mennessä. Millä, en tiedä vielä.
Keittiön välitilaan olen vihdoin ostanut pari rullaa tapettia. Ne kiinnitän seinään, kunhan kevät etenee.
Voi kesä! Tulisitpa jo pian, että minäkin pääsen taas viettämään huvilaelämää.
Talven keskelle ei tule kesää ilman kirkkaita värejä. Siksi etsin vaatekaapin uumenista pinkin kesähameen. Pakko myöntää, että shokkiväri piristää vähän kuin D-vitamiini – ainakin hetkellisesti.
Ihanaa Viikonloppua armaat!
Ajattelin että näistä tossuista itselleni joululahjaksi olisi. Mutta kun toimitusaika venyi helmikuulle, ostinkin lahjaksi tämän harmaan villamekon. Ei hullumpi lahja ollut sekään.
Ja nyt sain ne tossutkin! Taas yksi hankinta suomalaista designia ja työtä, raksi ruutuun kohtaan SuomiDesign.
Jämsäläisen Lahtiset Oy:n huopikkaat ovat olleet toivelistallani jo pitkään, ja nyt ne ovat vihdoin täällä. Voitte uskoa, että varpaita ei palella nyt enää mikään.
Huopikkaissa on nyt varmuuden vuoksi vielä kahdet villasukat, niiden alla villasukkahousut ja toiset sukkahousut, yllä hame ja villamekko, kaulassa kaksi huivia ja päässä turkismyssy…
Pukeutumiskysymyksiähän nämä villin vaihtelevat säätilat loppujen lopuksi ovat.
Huopikkaat – Aki Choklat for Lahtiset
Ihanaa Ystävänpäivää te kaikki muruset!
Tänään olen itselleni sydämellinen = laiskottelen ystävänpäivän kunniaksi. Jätän tanssitunnit väliin ja jään kotiin sohvalle.
Tästä uudesta teepannustani on tullut jo kyselyjä: että toimiiko se edes. Hyvin toimii, ja oma teehetki on nyt ihan eri juttu kuin ennen sillä tylsällä, vanhalla metallikylkisellä olevinaan-modernia-designia-keittimellä. Pienistä asioista voi tulla iloiseksi, kun sellaiset vain malttaa arjen keskellä huomata.
Viikon kestäneellä joululomallani suunnittelin, että olen tehokas ja aikaansaapa – ja että uusi sambapuku valmistuu alta yhden aikayksikön.
Se yksikkö ei ollut ainakaan kuukausi. Projekti kun on vähän venähtänyt.
Luovuuteni vaihtelevissa puuskissa olenkin koristellut, ommellut, purkanut ja taas aloittanut alusta. Tämän kevään aikana puku kuitenkin on määrä valmistua, olkoon aikayksikkönä siis se: kevät.
Käyn kerran viikossa soittotunneilla, joihin on pukeuduttava käytännöllisesti: soittaessa tulee lämmin, mutta ei kuitenkaan liian kuuma.
Pysyttelen treeneissa yleensä jalkeilla kolmisen tuntia yhteen menoon, joten jalat kiittävät matalakantaisista kengistä. Hame on epäkäytännöllinen – mieluummin siis housut.
Ja näiden tekijöiden summana suosin kevyttä ja helppoa kerrospukeutumista. Kuten yllä ja alla.
Pitkä, hihaton toppi on uusi; helmikuun ensimmäinen vaateostos.
Trikootoppi – Serious Sally
Betty Boop jäi kaulaan pysyvästi, se on löytänyt jo monta uutta vaatepartta kaverikseen.
Punaista ja mustaa tällä kertaa, kuvattuna aamuhämärän valossa.
Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua toivotan teille kaikille!
Itselleni se olisi ainakin enemmän kuin suotavaa :)
Joululahjaksi itselleni ostama neulemekko on ollut lämmin ja muutenkin mukava. Juuri sopiva arkipäiviin – ja jouluun, muistaakseni melkein koko joululomaviikkoni kului samassa mekossa.
Ja vanhat tutut villasukkahousut, ilman niitä ei mekkosillaan olisi ulkona pakkasessa kiva olla.
Kuten kuvasta näkyy, koti on yhä muutostilassa. Vieläkin tuo seinä on valkoinen (ekstrana vanhan tapetin tahroja siellä täällä), edelleen kaikki kirjat ovat korkeissa pinoissa lattialla, ja juuri nyt keittiön pöydällä on tietokone. Puuh, toivottavasti pikku pintaremontti on vielä jonain päivänä valmis!
Neulemekko – Ichi
