Sunnuntain seesteiseen elokuvailtaan

Tykkään katsoa elokuvia, jotka jättävät tilaa myös omille ajatuksille.

Käperryn peiton alle, klikkaan rainan pyörimään ja uppoudun ihmistarinoihin, jotka vievät pinnallisten juhlien herraskartanosta kiusallisia muistoja nostattaviin lapsuusmaisemiin ja karusta oikeussalista vielä karumpaan nyrkkeilykehään.

Ihmissuhteita ovat nämä elokuvat tulvillaan. Ei mitään romanttista romcom-hömppää, vaan täyttä, koskettavaa draamaa.

Kuten Lukija (The Reader), jossa mikään asia ei ole mustavalkoinen eikä mikään ole ainoa totuus. Elokuva jättää miettimään henkilöiden valintoja, motiiveja ja ratkaisuja pitkäksi aikaa – mainio elokuva sille, joka rakastaa kotisohva-analysointia! Mielenkiintoista on tietysti myös nähdä, millaisia roolihahmoja nimekkäät Kate Winslet ja Ralph Fiennes tällä kertaa ovat tehneet.

Tai The Wrestler, jota aloin katsoa epäluulolla mutta lopulta olin iloinen, että näin tämän elokuvan.

Se oli hyvä muistutus, että aina elokuvan päähenkilön ei tarvitse olla ylhäinen, erityisen puhdassydäminen, kaunotar tai orpo joka nousee tuhkasta parempiin piireihin. Aivan yhtä riipiviä (tai vielä riipivämpiä) ihmiskohtaloita voi olla kenellä tahansa – vaikka sitten showpainijalla.

Ja Tutustumisten vuosi (The Year of Getting to Know Us), jonka valitsin puolivahingossa Makuunin hyllystä. Elokuva perheestä ja perhesuhteista, kasvatuksesta ja sen heijastumisesta aikuiseen elämään… Tämä leffa ei ehkä yllä top10-listalleni, mutta kelpo kuva kuitenkin.

Tässä leffassa Sharon Stone muuten tekee melko erikoisen roolin perheen äitinä.

Pian ensi-iltaa tuleva Coco Avant Chanel oli sekin koskettava, omalla tavallaan. Coco Chanelin ura ei ehkä noussut elokuvassa kovin suureen osaan, mutta merkilliset, melko anarkistiset valinnat nuoruudessa sitäkin enemmän. Ja niiden vuoksi juuri elokuvasta pidinkin.

En ole tutustunut Coco Chanelin elämään, enkä tiedä mikä elokuvassa oli “totta” ja mikä vain elokuvaa. Parempi niin, ei ainakaan historialliset faktat päässeet häiritsemään elokuvanautintoa.

Siispä: hyvää elokuvailtaa, ja antoisaa analysointia! :)

Täydelliset naiset tulevat taas kylään

Tänään jatkuu taas Desperate Housewives – Nelosella, klo 21 :)

Kesällä ei juuri televisiota ehtinyt kaivata, kun oli ehkä muutakin tekemistä. Nyt ulkona pauhaa elokuun viimeisen illan myräkkä, eikä haittaa yhtään katsella kauniiden kotirouvien opasta kotisohvalla! Ja juoda kaakaota tästä tyyliin sopivasta mukista ;)

Kuva: image.net

Visuaalista fantasiaa

Jos pidit elokuvista Pan’s Labyrinth ja Amélie, myös tämä fantasia voi olla sinulle mieleen! The Fall on kaunis ja kertova, hassu ja herttainen. Kuin satu, mutta ei sittenkään. Sen jokainen kuva on kaunis kuin maalaus.

Olin niin yllättynyt sattumalta näkemästäni elokuvasta, että en osaa kertoa siitä nyt sen enempää – katso itse :) Kurkkaa myös elokuvan virallisille nettisivuille, siellä kuvagalleria antaa pienen vilauksen elokuvan kuvista ja tunnelmista.

Milk & Brownies

~Salonkijuorujen elokuvavinkit ~

Milk ja Brüno. Samaa teemaa pallottelevat elokuvat näin parin päivän sisällä. Molemmissa elokuvissa päähenkilö pitää miehistä. Toinen elokuva jäi mieleeni, toisesta hyvin vähän.

Sacha Baron Cohenia kehutaan nyt kaikkialla. Minä muistan tämän 37-vuotiaan brittikoomikon mieluummin Ali G:n hahmosta kuin Brüno-leffasta, joka ei muutaman naurun jälkeen jaksanut minua juuri huvittaa – leffan olisi minusta voinut tiivistää vaikka puolen tunnin sketsishow-mittaan.

Tai ehkä menin katsomaan Brünoa väärässä mielialassa? Joskus elokuva ensi katsomalla ei miellytä, mutta toisella kertaa jokin  uusi kerros kuoriutuu esille. Brünosta ei tosin paljon uusia kerroksia (ei ainakaan vaate-) taida olla kuorittavaksi.

Gus Van Sant puolestaan ohjasi Milk-leffan jo viime vuonna, mutta näin sen vasta nyt. Sean Penn on ihan kelpo poliitikko, ja elokuva kelpo tuote. Ei ehkä yllä best of the best -listoilleni, mutta hyvä ja moneen mielialaan sopivaa katsottava siltikin.

Brüno-kuva: Nordisk Film

Vuosisadan rakkaustarina

Tuulen viemää. Se upea vihreä samettipuku, jonka Scarlett teetti hapsureunaisista verhoistaan, ja se kirkkaanpunainen silkkialushame, jonka Rhett toi taloudenhoitaja-Mammylle häämatkalta… ja Scarlettin päässä keikkuvat hatut, toinen toistaan upeammat. Jo pelkkä puvustus hengästyttää kerta toisensa jälkeen!

Pienenä tyttönä katselin Tuulen viemän lapsen silmin. Nyt löysin elokuvasta taas jotain uutta, ja päätin että sittenkin loppuratkaisu on erilainen kuin ennen olin ajatellut. Vuonna 1939 ensi-iltansa saanut ja kahdeksan Oscaria voittanut romanssi on varmasti yksi vuosisadan suurimpia rakkaustarinoita. Ei epäilystäkään.

Elokuvan taikaa

Kesäinen leffailta on ainakin omalla kesän to do -listallani. Sateisena päivänä voi piipahtaa päiväleffaan, tai käydä ulkoilmaelokuvissa vaikka Kesäkino Engelissä.

Kotisohvalla elokuvailtaan kuuluu tietenkin asiaankuuluvat snacksit ja juomat koottuna käden ulottuville. Kesken leffan ei lähdetä keittiöön eikä häiritä elämystä turhalla pause-nappulan käytöllä…

…sillä elokuvan kuuluu olla kokonainen. Viime aikojen herkkupaloja ovat olleet kohdallani muun muassa Jani Volasen hulvaton Rumble, yllättävä ranskalainen kauhuleffa Marttyyrit, sympaattinen brittielokuva Love Actually, vuoden 1931 alkuperäinen Dracula, ja Penélopen tähdittämä espanjalaiskomedia Kinkkua kinkkua (Jamón, Jamón).

Sopiva elokuva joka kesäfiilikseen :)

Nojatuolimatkalla

Silloin kun ei pääse ulkomaille seikkailemaan, maailmankaipuuta voi lievittää nojatuolimatkalla pitkin maailmaa. Viime aikoina olen käynyt Barcelonassa, Israelissa, Lontoossa, Transsiberian-junamatkalla, Kaliforniassa…

Elokuvat ovat yksi rakkaimpia harrastuksiani. Mikä tahansa lajityyppi uppoaa, no scifi ei ehkä niinkään mutta kaikki muu kyllä.

Lähi-makuuni on ahkerassa käytössä, ja joskus televisiostakin näkee sattumalta hyviä pätkiä.

Torstaina katsoin kaksi leffaa televisiosta: Rolling Stonesin kitaristasta kertovan Stoned-leffan ja Nurse Bettyn…

…ja perjantaina vuokraamosta lainasin raidat Vicky Cristina Barcelonan ja Blindness.

Lars ja se ainoa oikea oli aika sympaattinen; kannattaa katsoa jos haluaa kevyttä purtavaa joka jättää silti ajattelemisen aihetta.

Stoned-kuvan kaappasin elokuvan nettisivulta, käykää kurkkaamassa ja fiilistelemässä tunnelmaa musiikkien kera täällä!

Renée Zellweger on aina tunnistettava itsensä mutta silti muuntautuva. Tykkään hänestä kovin! Samoin Helen Mirren, joka näytteli kuningatarta leffassa The Queen.

Mikä mahtaa olla seuraava jonka saan nähdä? Ehkä viimeisin James Bond. Tai Eden Lake?

Film Noir

Elokuva on yksi tyylikkäimpiä juttuja mitä viihdemaailmassa on tarjolla. Semiaktiiviharrastajan elokuvasaldo viikon ajalta on monenkirjava:

Ah ihana katkeransuloinen Rööperi.
Juurikin nämä kuvan tunnelmat
tekivät elokuvasta erityisen hyvän.

Rööperi
Raja 1918
Cassandra’s Dream
Live Nude Girls
Schindlerin lista, alku (toivon mukaan ehdin katsoa loppuosan pian)
Bee movie, alku (en tiedä tulenko katsomaan loppuosaa)

Voisin katsoa elokuvia vaikka joka päivä, jos aikaa riittäisi. Nyt Finnkinossa pyörii toistakymmentä rainaa jotka haluan nähdä. Makuunin hyllyissä on loputtomat määrät leffoja, jotka haluan nähdä. Ja uusia ilmestyy koko ajan. En osaa valita. Mitä leffavinkkejä antaisitte minulle, no, vaikkapa tuon ylläolevan viikkolistan perusteella?

Nyt muuten alkoi SubLeffalta Monty Pythonin Elämän tarkoitus, katsokaa se jos ette vielä ole nähneet. :)

Edit: Nyt voin vielä lisätä eiliseen listaan vielä kaksi lisää:
Bridget Jones – Elämä jatkuu
Hellboy II
Näin eilen juutuubista Hugh Grant -musavideon leffasta Sävel ja sanat, ja koko päivän mietin että haluan nähdä jotain hugh-komediahöttöä. Toiveeni toteutui :)

Kuva: Solar Films / Jan Granström

Bettie Page

Pin up -tähti Bettie Pagen (1923-2008) muistoksi etsiskelin blogiini kaunista kuvaa. Samalla huomasin, että hänestä on tehty myös elokuva; onkohan tämä tullut Suomeen edes dvd:llä? Notorious Bettie Page (2005)

Bettie Page, 1923 – 2008 (kuva: allposters.com)

Löysin myös eräälle söpöilysivustolle, jossa voi ihailla myös lukuisia muita entisajan kaunottaria. Olisipa itse uimarannalla yhtä chic… Huomatkaa Cyd Charissen valkoinen hiusnauha alimmassa kuvassa. Kaunis.

Jill St. John (1940-)

Aileen Haley (?)

Cyd Charisse (1921 – 2008)

Kuvat löytyivät siis sivuilta atavism.radnauseam.com. Saitti on myös loistava inspiraationlähde tulevia pukeutumishaasteita ja teemabileitä varten!

All Stars

Joskus taannoi esittelin Vera Wang Bridal Barbien blogissani, täällä. Nyt sattumalta törmäsin sivulle, jossa Barbie oli puettu kovasti nykyhetken leggaritrendiä mukailevaan asuun: no mutta sehän on Madonnan Who’s That Girl.

Leggarit, tyllihame, vähän kiiltonahkaa, nilkkurit, kaikki täsmää…

…ja tässä näkyvät paremmin esikuvan niittikorut vuodelta 1987. (Kuva täältä)

Espanjalainen herra Juan Albuerne on kustomoinut nukkeja jo vuodesta 1965 eli kunnioitettavan pitkään. Albuernen kotisivuilta löytyy aivan mainioita yksilöitä hänen töistään! Yksi omista suosikeistani on Marilynin Let’s Make Love -jumpperiversio.

Tässä Barbie-versio…

…ja tässä originaali Lemmenloukku-leffasta vuodelta 1960. Kuva löytyi täältä.

Ehkä isona alan pipertää nukkekodein kalusteita ja maalata uusiksi barbinukkeja. Eli enää ei tarvitse miettiä tulevaisuudensuunnitelmia, nehän ovat jo selvillä!