Muuttuvat laulut… ja muoti

Vuodenvaihteessa mtv3 näytti ohjelmaa Miss Suomi -kisoista kautta vuosien.

Alla seuraava kuvakavalkadi paljastaa, kuinka iltapukumuoti on todellakin muuttunut vuosien varrella. Mitä pidätte seuraavasta kuvasta: vuonna 1986 Tuula Polvi (vasemmalla) on juuri nimetty missiksi.

Leningit ovat kuin Tähtisadebarbielta (ai mikä ? No Dream Glow Barbie – katso vaikka tästä).

Vuonna 1985 näytettiin puolestaan vähän enemmän Dynastialta…

…ja tätä hurjemmaksi voi pukumuoti tuskin mennä: vuoden 1989 iltapuvut ovat kuin parhaat sintsi-pitsi-röyhelö-puhviverhot.

Toinen vasemmalta on vuoden Miss Suomi Åsa Lövdahl.

Suoraan kuvaruudulta kuvattujen fotograafien laatu on yhtä hyvä kuin Thaimaasta tuliaisiksi saamani Frendit-dvdpaketin sisältö. Vaan älkää välittäkö nyt siitä :)

PS. Ensimmäisessä kuvassa on minusta hienoa suomalaista fiilistä: uimapukukierros pakkasessa lumikinosten keskellä, kisat vuodelta 1978 ja Miss Suomeksi kruunattu Seija Paakkola.

Kauneuden pauloissa

Hyvät naiset, oletteko nähneet tämän hienon näyttelyn?

Miten valokuvantarkasti taiteilija voikaan maalata kanvaasille hehkuvan sametin, läpikuultavan pitsin, hohtavat helmet ja himmeän silkin… Ihanat naiset upeissa puvuissaan ovat näkemisen arvoisia.

Tennispalatsin taidemuseossa on vielä 14.3.2010 saakka esillä näyttely Kauneuden pauloissa - Mestariteoksia Tretjakovin gallerian kokoelmista.

Kävin katsomassa näyttelyn perjantaina (psst, vapaa pääsy perjantaisin klo 11-16). Kesken päivän taidenäyttelyyn ihailemaan venäläisten taidemaalarien teoksia – mikä mainio tapa lisätä ripaus luksusta arkipäivään :)

Kuvat: Helsingin kaupungin taidemuseo /
© The State Tretyakov Gallery

Jokaisen muotitalon takana on …kangasvalmistaja

Vivienne Westwood Fall 09, ready-to-wear

Mikä yhdistää Chanelia, Gaultieria, Valentinoa ja Lagerfeldia? Sama kangasvalmistaja, Jakob Schlaepfer.

Goudenov-kangas, johon strassit on käsin kiinnitetty,
noin 2000 €/m2

Kuten Schlaepferin taiteellinen johtaja Michele Rondelli asian totesi helsinkiläisille toimittajille tänä aamuna: Aina silloin tällöin jokin haute couture -luomus nousee erityisesti esille koska siinä käytetty kangas on niin ainutlaatuinen ja näyttävä. Tällaista sattuu meidänkin kankaillemme vuosittain.

Georges Chakra Fall 09, Haute Couture

Itävallassa suunnitellaan ja valmistetaan niin uskomattomia kankaita, etten tiennyt niiden olemassaolosta mitään. Paitsi suuret muotitalot, myös sisustusarkkitehdit pitävät kankaista, joilla voi luoda näyttävän katseenvangitsijan hotellin vastaanottoon tai ravintolan seinälle.

Edellisen puvun helmaa koristava kangas,
joka voitti myös designpalkinnon syyskuussa 2009.

En yleensä menetä sydäntäni tällä tavoin jossakin lehdistötilaisuudessa esiteltäviin tuotteisiin – mutta kun pitelen käsissäni kaikkia niitä materiaaleja: maailman kevyintä kangasta jossa on metallilaminointi, molemmin puolin erinäköistä brokadia, kuviopoltettua pitsiä, kangasta joka on peitetty höyhenillä, väriä vaihtavilla paljeteilla, strasseilla, vaahtomuovikuutioilla… Ei voinut kuin huokaista syvään. Moneen kertaan.

Josep Font Fall 09, Haute Couture

Tämä kaikki tuli koettua keskiviikkoaamun alkajaisiksi Vallila Interiörin aamiaisella, jossa kankaita esitteli tuo kohtelias, komea ja kaikille naisille tasapuolisesti hymyilevä taiteellinen johtaja mr. Rondelli.

Ja miksikö? Jakob Schlaepferin kankaita käyttävät kaikki suuret muotitalot, mutta kodin decór-mallistoa saa myös Vallila Interiörin kautta Suomessa.

Miss Suomi Pariisissa

“Tämä pukuko? Ei ei, se ei ole pariisilaisluomus, vaan Suomessa tehty, ja menee täydestä täälläkin. Hame pysyy pönäkkänä, kun alla on kaksi kovitettua nailonalushametta.”

Suomen Kuvalehden kuvareportaasi vuodelta 1957: Miss Suomi Marita Lindahl esittelee Pariisia. Huomioni kiinnittyi tietysti heti kansikuvan leninkiin, joka on melkein samanlainen kuin minun kesäunelmani.

“On hauska kurkistaa julkisivun taaksekin. Siitä puhuen, olen lukenut Satu Waltarin ‘Kahvila Mabillonin’, siinähän kerrottiin turistien vähemmän tuntemasta Pariisista. Viehättävä kirja, joka herätti toiveen päästä itse kerran näkemään niitä paikkoja. Ja nyt se toive on toteutunut.”

“Koko Pariisi on kuin maailmanhistoria selailtuna taaksepäin. Takanamme on tässä Napoleonin silta. Siihenkö tuotiin graniittia Suomesta? Ei, Invalidikirkkoonhan se oli, Napoleonin arkun alustaksi. Sielläkin on käytävä.”

Heräsikö sinussa toive päästä näkemään Pariisi? Minussa ainakin, ja ehkäpä se toive taas joskus toteutuu…

Tammikuussa pääsin käymään siellä viimeksi, ja blogistani löytyy oma Pariisin-raporttini täällä sekä sattumanvaraisia ostosvinkkejä täällä.

Parfyymia pumppupullosta

Mode&Vintage-blogin Forêt Noire esitteli vintagekokoelmiensa aarteita, muun muassa nostalgisen hajuvesipullon. Hiljattain opin tietämään, että tällaisia löytyy myös uutena versiona.

Sain syntymäpäivälahjaksi siskolta upean parfyymin pumppupullossa. Miss O on Oriflamen keveä ja kukkainen tuoksu, jossa erityisesti pullo itsessään on todella kaunis! Kuin suoraan Marilyn Monroen peilipöydältä.

Tupsukkaat tohvelit eivät aivan sattumalta ole samaa “sarjaa”. Sain ne siskoltani joululahjaksi pari vuotta sitten, ja nyt saamani tuoksupullo oli mietitty juuri näiden tohvelien kanssa yhteensopivaksi :)

Maria Maria!

Löysin tälle kesälle parhaan mahdollisen fiilistelymusiikin. Maria Lundin levy Ajan sävel on sitten soinutkin päässäni koko viikon, tauotta. Yritän välillä rallatella jotain muuta vaan eipä taida soittoääni päässä vaihtua mihinkään.

Happoradion, Trio Niskalaukauksen ja Ilkka Alangon hitit kuulostavat tällä levyllä eriltä ja silti tutulta. Myös taannoisen Ilosaarirockin päälavalla Maria herätti aluksi varovaista ihmetystä, mutta kylläpä vaan sielläkin rokkikansa tälle glamourneidolle lämpeni.

Sitä paitsi Maria Lundin lavatyyli on aika täydellinen!

Flower Bomb Explosion

Mikä huumaava tuoksu! Miten kaunis pullo! Kerrankin ulkonäkö ja sisältö ovat parfyymissä kohdallaan, minulle sopien.

Viktor & Rolfin Flower Bomb on vihdoin minun.

Tuoksu on ollut ihastukseni kohde siitä lähtien, kun näin pullon aikoinaan ensi kertaa Stockmannilla. Nyt sain sen yllätyslahjana, enkä ole lainkaan yllätyksestä pahastunut :)

True Haute Couture

Jos jossain, niin sambakarnevaaleissa voi nähdä ymmärryksen yli menevää vaatesuunnittelua ja käsityötaitoa. Vaikka Helsingin Sambakarnevaaleissa bikinitanssijat tai samban rytmit eivät kiinnostaisi, ainakin pukuja kannattaa lähteä ihastelemaan.

Tosi haute couturea, sanoisin. Jokainen noin tuhannen tanssijan (ja soittajan) fantasiapuku on käsityönä tehty, ja suuri osa puvuista on uniikki ja juuri tätä päivää varten ommeltu.

Sambakarnevaaleissa näkee myös yleensä Suomen irtoripsitarjonnan uutuudet ja rakennekynsitaiteen muotovaliot… Nähtävää riittää siis muillekin kuin tanssijattarien peppuja tuijottaville miehille ;D

Haute Couture!

Näittekö viikonloppuna televisiosta dokkarin Huippumuodin Eliitti (The Secret World of Haute couture)? Nyt klo 00.15 sen voi katsoa uusintana Subilta… :)

Ihmedieetti toimii: -2 kg päivässä

Olen ollut skeptinen ihmedieettejä kohtaan, niitä joissa luvataan yksi vaatekoko pienemmäksi kolmessa päivässä. En epäile enää. Yhdessä päivässä voi paino pudota 2 kiloa, ja vaatteet pyörivät päällä. Tai sitten se oli vaan se pieni ruokamyrkytys…

Tiistain illanviettoa seurasi jännä yö. Villien sydämentykytysten ja muiden asiaankuuluvien oireiden sijasta ikävintä oli kuume, joka nousi pikku hiljaa – kunnes tänä aamuna olin taas täysin kunnossa.

PAITSI että paino oli hetkellisesti pudonnut reilut kaksi kiloa, josta sain tietenkin naisellista, vilpitöntä riemua.

Säilytän vaatehuoneessa 4,5 vuotta sitten käyttämääni juhlamekkoa, joka on sittemmin käynyt ahtaaksi ja tarpeettomaksi muutenkin. Ajoittain kaivan leningin esille sovitettavaksi, sillä se on minun lahjomaton painomittarini. Tänään se mittari näytti vihreää. Jess! Ja sitten syömään nuudeleita ketsupilla :D

Mekko: Deb, ostettu kesällä 2004 ja maksoi noin 170 euroa
Kuosi: Edellä aikaansa? Pitsiä, tylliä ja röyhelöä
Kengät: Samaa vuosimallia, luultavasti Haloselta