Avainsana-arkisto: Korut

Harakalle kiiltävää

1_3_2013

En ole yleensä vaaleanpunaisen suurin fani, en myöskään pinkin tai fuksian. Mutta nyt on tullut haalittua erilaisia pinkkejä asioita, kuten nyt nämä timangit. Harakka, bling, pakko-ostaa.

1_3_2013_2

Hankinta liittyy kylläkin sambaharrastukseeni: tämän kesän sambakarnevaaleilla Helsingissä meidän koulumme teema on Mangueira, riolainen esikuvamme ja yksi Rion sambakouluista. Ja koska Mangueiran värejä ovat pinkki ja vihreä, nyt meidän sambakoulumme päävärit tulevat olemaan, tietenkin, pinkki ja vihreä. Sen enempää sambakoulujen syvempään olemukseen en tällä kertaa mene, mutta hei. Timantteja, ihanaa rihkamaa korviin ja ranteisiin.

Niinpä, samoja värejä tullaan näkemään ensi kesän puvussani, ja iltajuhlia varten nämä helyt oli vain pakko ostaa. Muuta ei voinut. Ei vaan, mitenkään.


Shoppailua pakon edessä.

Järkevänä olin ajatellut, että teen pakolliset matkamuisto-shoppailut sitten matkani viimeisinä päivinä. Jotka ovat jo ensi viikon lopulla, valitettavasti.

Mutta sitten kävi kutsu johonkin tilaisuuteen, joka pidetään Hilton-hotellissa ja johon pitäisi pukeutua “vähän paremmin” – ja se olikin ainoa tieto mitä minulla oli. Matkalaukun likaiset farkut, tennarit ja trikootopit eivät ihan täyttäneet vaatimuksia, joten oli vain pakko mennä kaupoille.

Mielestäni selviydyin tehtävästä aika hyvin, ottaen huomioon että Bratislavan ostospaikat eivät ole vielä kovin tutut.

Kiersin neljässä tunnissa puoli keskustaa ja yhden ratikkamatkan päässä olevan ostoskeskuksen, ja sain kasaan mekon, bleiserin, korvakorut (vanhat katosivat Edinburghissa), käsilaukun ja korkkarit. Ja vieläpä niin, että kaikki sopii muiden vaatteideni kanssa yhteen. Hyvä minä!

Tilaisuus osoittautui lopulta Avon-kometiikkaketjun vuosijuhlaksi, jossa palkitaan gaalaillallisen lomassa Avonin parhaita myyjiä jne. Sulauduin joukkoon ihan riittävän hyvin, eikä kukaan tullut kyselemään mitä minä siellä teen.

Eikä voi harmitella muutenkaan, kun backstagella sain koko illan hengailla melkoisessa seurassa: olihan siellä yhden englantia puhuvan suomalaistytön lisäksi nimittäin Slovakian kuuluisin/suosituin mies ja hänen mainio bändinsä sekä koko joukko Slovakian ja Tsekkien komeimpia miesmalleja. Ei paha :)

Kuvat muuten hotellihuoneesta, joka on tällä kertaa paluu maan pinnalle: pikku kopperossani on pöytä, pikku kuvaputkitelkkari, seinällä kaksi postikortin kokoista taidetaulua ja melkein lattiaan asti joustava sänky. Eikä nettiä! Istun nyt siis elegantisti mäkkärissä dataamassa teille, armaat ystävät ja kylänmiehet :)

Kengät – Deichmann
Mekko – H&M
Bleiseri – New Yorker
Clutch – New Yorker

Korvakorut – I am
Kaulaketju – Terranova
Rannerengas – Espanjasta


Kirjaimista ja Edinburghista.

Kesällä hihkuin innosta, kun sain kantaa kotiin tämän hienon kirjoituskoneen. Nyt olin melkein yhtä intona, kun löysin näin söpön kaulaketjun Terranovasta. Ripustan sen aamulla kaulaani, kun lähden pikaiselle lomalle Skotlantiin!

Olen siis kuukauden verran täällä Slovakiassa. Nyt sopivasti puoliväliin matkaa osui halvat Ryanair-lennot Bratislavasta Edinburghiin, ja siellä sopivasti osuu esiintymään tiistaina iki-ihana bändi Marillion, joten mikäs siinä. Pieni hengähdys skottilaista, sateista ja sumuista ilmaa ei voi tehdä kuin hyvää!

Ja Edinburghista minä vasta innoissani olenkin – en ole koskaan ennen käynyt Skotlannissa, enkä vielä koskaan aiemmin ole saanut nähdä Marillionia. Olen tietenkin lukenut kaikki Nelliinan Edinburgh-postaukset, enkä melkein malta odottaa että näen sen kaupungin ihan itse! Melkein jo alkaa matka jännittää :)

 


Sormus, toistaiseksi tallessa

En taisa olla sormus-ihmisiä. Pujotan aamulla sormuksen sormeeni, ja iltapäivällä havahdun miettimään mihin se on joutunut.

Kuten viimeksi töissä eilen. Sormus löytyi neuvotteluhuoneesta. Ja edellisen kerran kun olin jo palannut kotiin työreissusta ja olin jättänyt sormuksen hotelliin.

Nämä sattuivat tälle samalle sormukselle, ja toivon vain että onnistun säilyttämään sen niin, ettei katoa lopullisesti.

Koska olen vähän hajamielinen sormuksieni kanssa, en niitä juuri uskalla käyttääkään.

En ainakaan niitä arvokkaampia, kuten siskoni tekemää hopeasormusta… Se pääsee käyttöön vain erityisissä juhlahetkissä. :)


Kevätmekko

Farkkujen ja talvivaatteiden jälkeen oli erilaista pukeutua keveään kevätmekkoon, jossa vaaleanpunainen tylli vaan hulmuaa. Mutta eihän se ollenkaan tuntunut huonolta, ehkä voisin kaivella kaapista esille lisääkin kevyempiä vaatteita käyttöön :)

Vaaleanpunainen hattara liittyi Minna Parikan pop up -shopin avajaisiin Kluuvissa, jonne dress code kuului: Colour Bomb. Jonkin aikaa mietin, laitanko ylle siis mustaa vai harmaata, mutta sitten muistin tämän mekkosen. (Avokkaisiin en sentään vielä kyennyt, sen verran mukavuudenhaluinen kai olen)

Matkan varrella kävin myös kivan bElles-sneakerputiikin pop up shopissa Lasipalatsilla, ja sieltä ostin vielä lisää kevätmieltä tuovat Tero Kuitusen suunnittelemat korvakorut!

No mutta onhan ne aika keväiset, eikö vaan? Lasi kuohuvaa ja uudet korvikset, kuiva asfaltti jalkakäytävällä ja melkein aurinkokin. :)

Korvakorut – Tero Kuitunen
Kynsilakka – muisto Espanjan-lomalta 2011
Hame – Vero Moda
Saappaat – Marc’O Polo
Laukku – Your Face


Uutta, iloista

Uudet vaatteet = iloinen mieli eikö niin? Sattumoisin matkalaukkuni oli paluumatkalla paljon täydempi kuin lomalle lähtiessä.

Kiilakorkokengät ostin jo ennen reissua Suomesta, mutta muu tässä kombossa onkin lomatuliaisia: farmarit, pusero ja rannerengas.

Onpa hyvä, että sain kirpparilla raivattua tilaa vaatehuoneeseeni muutama viikko sitten :)


Ja hei, kyllä minä oikeasti vähän rusketuinkin vaikka sitä ei varsinaisesti näistä kuvista arvaisi. En paljon, mutta jotain sentään.

Jatkan päivetyksen hankkimista sitten täällä kotimaassa. Tänään jo ehdin viettää lounastunnin puistossa, uudessa lyhytlahkeisessa jumpsuitissani,  jäätelöä syöden. Aika kivaa!


Minä ja Betty

Sunnuntain ajatus pukeutua aikuismaisesti: Betty Boop kaulaan ja yritys kariutuu jo alkumetreille.

Mutta onhan se soma. Sain emaloidun Bettyn lahjaksi bloggajien pikkujouluista, ja tykkään siitä kovin!

Betty Boop – Koruharakka


Siivekäs

Minun mittapuullani melko pienet siipikorut (6,5 cm ilman koukkua) ovat juhlineet kanssani uuden vuoden alkuhetkiä, tanssineet, soittaneet ja laulaneet, unohtuneet, kadonneet ja taas löytyneet.

Yhden kuukauden aikana ne ovat ehtineet jo kokea paljon. Ainoa harmi on, että ne eivät ole aitoa hopeaa.

Lennä mieleni lennä
voit mennä
en pelkää ollenkaan


Mahdollisimman suurta

Korvakorut saavat olla suuret, vaikka muuten asu olisi tavanomainen. Löysin Itäkeskuksesta hauskan Exotic-korupuodin, se on jossain siinä pääkäytävän varrella.

Turbaanipäinen, keski-iän jo hieman ylittänyt miesmyyjä, liekö omistaja itse, oli kovin ystävällinen jokaiselle asiakkaalle joita riitti jonoksi asti. Ja rihkamakoruissa riitti mistä valita!

Ostin kerralla kolmet, nämä taitavat olla ne pienimmät…

Vaikka mitä pikkukiireitä sisällään pitänyt viikkoni jatkuu yhä vain vauhdikkaana. Eilen olin Matkamessuilla, muun muassa. Nyt suuntaan sambakouluni kanssa esiintymismatkalle pieneen kylpylähotelliin. Jospa ensi viikolla olisi taas paremmin aikaa myös bloggailuun.

Ihanaa viikonloppua, nähdään taas muruset!


Camée with a twist

Olisinko voinut jättää näin herttaisen kameekorun ostamatta Ofelia Market -myyjäisissä? En mitenkään. Sehän on söpö kuin Tim Burton’s Corpse Bride.

Ja heijastin. En olisi ehkä tarvinnut uutta heijastinta, mutta siinä on rusetti, nauhaa, strasseja… ja jalokivi!

Kameekoru kalliolaisen Ansa-kaupan pöydästä, heijastinruusuke Tuula Ylikorven Kitsunesta.

Turhamaista törsäystä perustelin sillä, että käymällä myyjäisissä ja ostamalla muutamia juttuja eri myyjiltä, tulin samalla tukeneeksi suomalaista käsityötä ja pienyrittäjiä. Tätä näkökulmaa ajatellen tein siis hyviä ja varsin perusteltuja ostoksia :)

 


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.