Kodissa on 55 neliötä. Suunnilleen. Miten helposti siihen tilaan voi kadota yksi korkokenkä?
Sovitan kenkää aamulla. Vähän myöhemmin en löydä sitä enää. Katson sohvan alta, sukkalaatikosta, varmuuden vuoksi jääkaapistakin. Täydellinen mysteeri.
Vai pitäisikö täällä siivota..?
Kenkäpari on dokumentoitu valokuvaan ennen
toisen kenkäsen katoamista.
4 viikkoa ennen: Kutsu vieraat viimeistään nyt. Mieti onko sisustuksessa jotain korjattavaa.
2 viikkoa ennen: Suunnittele tarjoilu.
1 viikko ennen: Tarkista onko astioita, servettejä ja tuoleja tarpeeksi. Jollei, järjestä niitä jostain lisää. Jos tarjoiluja voi pakastaa, valmista ne viimeistään nyt pakastimeen.
5 päivää ennen: Järjestä kirjahylly, pikkuesineet, eteinen. Raivaa naulakkoon tilaa. Pese tarvittaessa juhlavaatteet ja vierasvara-lakanat. Valitse musiikki. Lataa kameran akku.
2-3 päivää ennen: Tee pakastimeen paljon jäitä. Siivoa koti. Valmista ruokia, jos mahdollista. Tee manikyyri, värjää hiukset ja hoida muu ennakointi.
1 päivä ennen: Valmista tarjoiluja. Siivoa wc ja keittiö. Järjestä koti ja keittiö kuntoon.
Juhlapäivänä: Nuku viimeinen yö kunnolla. Ota nokoset ennen juhlia. Muista syödä ja juoda tarpeeksi. Varaa meikkiin ja hiuksiin enemmän aikaa kuin tavallisesti. Kohota yksi malja jo ennen vieraita, ihan vain itsellesi.
Juhlissa: Älä stressaa. Varsinkaan likaisista astioista – järjestä keittiötä vain sen verran kuin on välttämätöntä että tarjoilu toimii. Seurustele jokaisen kanssa, huomioi hiljaisemmat ja muille tuntemattomat vieraat. Pyydä ystäviltä apua huolto- ja tarjoilupuuhiin.
Ihmisiä on kahta tyyppiä: toiset järjestävät säännöllisesti juhlia, toiset eivät koskaan. Minulle juhlat ovat paikka osoittaa ehtoisan emännän taitojani tai niiden puutetta. Pöydän tulee notkua sen yhdeksää tai mieluummin kymmentä sorttia.
Olen myös listaihminen: teen jokaisesta pienestäkin asiasta muistilistan. Kutsuvieraista on listoja ainakin viisi: ketä aion kutsua, ketkä olen jo kutsunut, kuka on varmistanut tulonsa, ketkä ovat peruneet ja kuka on vielä epävarma.
Tarjoilujen suhteen teen listoja pienille muistilappusille, jotka yleensä kadotan ennen ostosreissua. Ja lopulta ostan kaupasta vähän vielä ekstraa, varmuuden vuoksi.
Listojen tekeminen auttaa pitämään järjestelyt paremmin käsissä. Vuosi vuodelta olen taitavampi järjestäjä, opin organisoimaan, delegoimaan ja priorisoimaan. Ja parannettavaa jää aina. Kerran juhlien jälkeen itkin koko seuraavan päivän: stressiä, väsymystä, erimielisyyttä ystävän kanssa. Vaikka juhlat sujuivat muiden mielestä mainiosti.
Enää en itke juhlastressiä, mutta kaikkea en ole vielä oppinut. Lähes joka kerta menen suihkuun vasta, kun ensimmäiset vieraat jo saapuvat. Kohotan alkumaljoja tupeerauskampa toisessa kädessä. Etsin korkinavaajaa kun kuusi uutta vierasta odottaa janoisena eteisessä. Onneksi ne pikkuseikat eivät tee juhlistani yhtään huonompia.
Nyt edessäni on kahdet juhlat, jotka päätin järjestää perätysten. Wish me luck! :)
Kaupungissa asuessa on helppo unohtaa, mitä kesä voi parhaimmillaan olla. Kasteinen nurmi paljaiden varpaiden alla, yllä yöpaita ja edessä uusi auringon täyttämä päivä. Heinänkorteen pujotetut metsämansikat, heinäsirkkojen siritys.
Ja tietenkin niittykukat, jotka kukkivat kontrolloimatta kaikkialla. Keskelle saunapolkua noussut keto-orvokki, heinikossa hassusti poukkoileva hiirenvirna.
Viikonloppuna suomalaisen maaseudun idyllissä en kaivannut blogia, en sähköposteja, en edes televisiota tai musiikkia. Olin vain ja kuuntelin. Aamuyöllä kukkui käki, sitten toinen. Aurinko alkoi nousta.
Maitotyttö-kuva on monen vuoden takaa, löysin sen albumistani. Lehmäntaljalla päällystetyt puukengät ostin aikoinaan Dinskosta…
Sain ihanan ruusukimpun viikko sitten – mutta kun kukat alkavat nuokkua, on sääli heittää niitä pois…
Yritän antaa kauneimmille leikkokukille jatkoaikaa laakeassa maljassa, tai kuten tällä kertaa, viinilaseissa.
Kaulasta nuupahtaneenkin ruusun saa vielä piristymään, kun sille teippaa näkymättömän tuen: kaksi teipinpätkää vierekkäin lasin suulle, ja niiden väliin juuri sen verran rakoa että kukan varsi siitä mahtuu.
Vesi tuntui tekevän näillekin kaunokaisille ihmeitä, ja nyt parin päivän päästä varret ovat taas ihan jämäkät. Kyllä nämä ruususet vielä viikonlopun hyvin jaksavat kotia kaunistaa!
Vieraat tulivat ja toivat mukanaan kukkia ja karamellia…
…suklaapupuja ja munia…
…mehua ja hunajaa… eikä nyt ollut edes joulu taikka syntymäpäivä! Miksi perhe ei kävisi useammin kylässä, kysyn vaan?
Pääsiäisen viimeinen lomapäivä oli tarkoitus viettää töiden parissa, mutta olenkin leikkinyt meikkileikkejä ja samalla katsonut Yle Teemalta tuntikausia ohjelmia Pariisista.
Ei, en syönyt munkkipossua, vaan kokeilin yhtä kuvaideaa. Huulikiilto toimii sokerin kanssa kuin liima!
Kodin sisustaminen on minulle rakas juttu. Vaikka moni ystävä täällä käydessään ei sitä ehkä usko, sillä kodissa vallitsee usein täysi kaaos kun tavaraa on liikaa ja säilytystilaa liian vähän.
Olohuone on selvästikin keskeneräinen, sen huomasin kun yritin saada kauniita valokuvia tilasta. Koska minulta puuttuu kirjahylly (on uupunut jo pari vuotta), kirjani lojuvat pinoissa odottamassa aikaa parempaa.
Olkkarista puuttuu myös lipasto, johon saisin työpapereita piiloon.
Lilat seinät ovat pieni mysteeri, mutta alun perin ne tuntuivat hyvältä idealta.
Mutta sohva, se on hyvä! Kun sohva on kunnossa, kaikki on hyvällä mallilla. Ja sohvatyynyt vaihtuvat sesongin mukaan. Iso kulmasohva on turvapaikka kylmältä maailmalta…
…ja asetelmissa olen haka. Pöydällä on aina kynttilöistä, koristekivistä tai kukista koottu sommitelma. Pieni on kaunista, tiedättehän :)
Täydellistä valaisinta etsiessä katossa saa olla itse koottu viritys; kynttiläkruunu on todella kauan sitten tilattu Avotakan puodista, ja onhan se omalla tavallaan aika sievä.
Kylpyhuoneeseen on muuttanut hasselpähkinää ja espressoa – kauniita ruskeita sävyjä. Kuten tämä, saippuatornin huipulle päässyt ja voimakkaasti tummalle suklaalle ja kahvinpavuille tuoksuva Espresso-saippua. Sipoolaisella Soap Factorylla on huisin iso valikoima kauniita, värikkäitä ja käsintehtyjä saippuoita – ja kaikki mahdollisimman luonnonmukaisesti valmistettuja.
Kuvassa on muuten myös käsipyyhe, joka on Finlaysonin Reilun kaupan puuvillaa. Yksi pieni askel eettisempään kuluttamiseen?
Ja hiuksille pähkinöitä: John Friedan Brilliant Brunette -sarjan shampoo ja hoitoaine, sävy ‘Hazelnut to Chestnut’. Kosteuttava kombo korostaa hiusten vaaleanruskeita sävyjä. Nyt kun olen käyttänyt tuotteita useamman kerran, tuntuu että tummanruskea hiusväri on haalistunut normaalia nopeammin…
Hoitoainetta käytän yleensä laiskasti, ohuet hiukseni eivät edes kaipaa sellaista. Mutta näissä tuotteissa pelkkä shampoo jättää karvat vähän takkuisen oloiseksi ja karheiksi, siksi hoitoaine taitaa olla ihan hyvä loppusilaus.
Lupasin jokin aika sitten, että esittelisin teille hieman kotiani. Tervetuloa visiitille kaupunkikaksioon!
Ovensuussa on pikku syvennys, jonka maalasin ruudulliseksi. Apuna puuhassa oli maalarinteippiä ja cd-levykotelo, josta otin mitat ruutuihin. Maalaaminen on mukavaa, siinä näkee heti valmista tulosta. Pienen seinäpinnan kuviomaalaus ei ole edes liian suuri urakka, vaikka ei se ihan yhdessä illassa valmistunut…
Vaaleanpunaiselta näyttävä seinä on ihan perusvalkoinen; sen edessä on tämä ferrarinpunainen seinäke:
Autotaulut sopivat punaiselle seinälle. Kun seinä joskus vaihtaa kuosia, tulee taulujen tilalle jotain muuta.
Keittiön oven eteen löytyi aika suloinen kynttiläkruunu. Se on Airamin joulusesonkituote, eli löytyy varmaan jouluvalo-osastolta kaupasta… Keksin laittaa kruunun eteiseen, ja nyt ilahdun aina kun näen sen kylppäriin mennessä.
Myöhemmin luvassa olohuonetta ja muita jänniä paikkoja. Pienestäkin asunnosta saa aikaan kunnon jatkokertomuksen :)
Ihana yllätys, voitin varmaan ensi kerran elämässäni arpajaisissa! Crislian blogin arvontapalkinto tuli minulle eilen postissa.
Kiitos Crislia, suklaa tuleekin tarpeeseen. Ja kynttilät + poromagneetit pääsevät varmasti käyttöön, tykkään!
Olen valkoisen huvilaromantiikan ihailija, mutta kotini on sisustettu modernilla kädellä. Kaikki lähtee kai sohvasta: kun sohva on tietyn tyylinen, sisustus sen ympärillä kannattaa valita saman linjan mukaan. Ainakin näin pienessä kodissa, johon ei mahdu sekoittelemaan tyylejä eclectic boho shabby chic -hengessä.
Kun tavoitteena on säästää rahaa, sitä yrittää löytää mahdollisimman hyvän sisustuskokonaisuuden siitä mitä saatavilla on. Syksyllä nikkaroin Ikean valaisimesta tämän trendikkään pitsilampun, jostä kerroin täällä, kliks.
Varjostimen kellertävä väri ei kuitenkaan sovi olkkarin muihin sävyihin, ja mietin vaihtoehtoa… joka ei voi olla ainakaan tämä:
Tämä teräksenvärinen jalka on parempi, mutta lasinen liukuvärjätty varjostin on jotain kamalaa. Kesti vain pari vuotta, ennen kuin tajusin että sen saa irti.
Varastosta löytynyt valkoinen varjostin sopii sinisen tilalle, ja istuu olohuoneeseen paljon paremmin kuin muut versiot. Ehkä seuraava projekti olisi vaihtaa tuo Ikea-maisema seinältä… se on kuin nykyajan taistelevat metsot: jokaisessa kodissa samanlainen.
…no okei, ehkä myös lilanvärinen seinä saisi lähteä.
