Hei taas!

Helsinkiin on nyt tullut kesä. Pikku parveke kaipaa tuolia, enempää sinne ei mahdukaan. Ja jonkinlaisia puuralleja lattiaksi. Minä odotan tulevaa kesälomaa, se alkaa jo 2 viikon päästä.

Näytän kuvassa ihan samalta kuin ennenkin, mutta takana onkin vasta 5 viikkoa tiivistä treeniohjelmaa. Toiset 5 viikkoa vielä edessä, ja sitten, toivottavasti, voin nähdä jo pieniä lihaksen versoja jossain päin kroppaani. Mikä olisikin ensimmäinen kerta ikinä… Mutta jostain sitä täytyy aloittaa.

Treenailu on jonkinmoinen jatkumo vuoden verran kestäneelle ruokaremontille, ja kokonaisuus alkaa nyt olla aika hyvin hallussa. Siksi voinkin ihan leuhkasti sanoa, että olen tähäastiseen saavutukseeni tyytyväinen. Hyvä minä!

Tässä kevään aikana oli muutenkin kaikenlaista kiirettä, ja blogi jäi vähän heitteille. Jospa tämä olisi uusi alku? Kiva, jos ootte vielä lukemassa!

She Rocks!

Kävin eilen sovittamassa sitä raitamekkoa. Vyötärölinja oli aika lähellä kainaloita – jäi sitten sinne kauppaan se mekko. (Kuka näitä nykyajan vaatteita oikein suunnittelee ja kenelle? Se menisi minulle äitiysvaatteeksi..!)

Mutta eipä hätää, onhan näitä mekkoja jo kaapissa valmiina. Kuten tämä söpö She Rocksin collegekankainen mekko.

Outi Mäkiahon She Rocks -vaatemerkki tuli tutuksi noin vuosi sitten, kun kävin Ninan kanssa Sugarin pr-toimistolla katsomassa kevään uusia juttuja. Käynti osui herkkään hetkeen, sillä olin miettinyt että pitäisi satsata suomalaisiin vaatteisiin. Siispä sovitin mallikappaletta tästä mekosta, ja lupasin tehdä tilauksen vähän myöhemmin.

Tilaus tuli tehtyä sitten lopulta, paljon myöhemmin, ja tilasin kustomoidun, 15 cm mallikappaletta pidemmän mekon. Mutta enhän minä sitten tykännytkään siitä pidemmästä helmasta, ja päätin aikaa säästääkseni lyhentää itse.  * Tässä vaiheessa pitäisi jo hälytyskellojen soida * 

Lyhentämisoperaatio kesti monta kuukautta, oli kaikkea muuta siinä välissä. Jossain vaiheessa ehdin repäistä upouuden mekon takaosaan, lähelle helmaa, 3 cm leveän repeämän. Sitten piti taas, uudestaan, purkaa ja kääntää ja lyhentää, jotta sain repeämän piiloon sauman alle. Lopputulos taitaa olla aika samanmittainen kuin se alun perin sovittamani malli…

Mutta loppu hyvin, eli mekko on vihdoin valmis. :)

Kuten Ninakin tuolla blogissaan viime keväänä kirjoitti, niin myös tämä täti tykkää vaatemerkin ajatusmaailmasta: se on puuvillaa, se on kestävää materiaalia, osin kierrätysmatskuista tehty eikä mene pois muodista heti seuraavan sesongin koittaessa. Väri on itselleni vähän vieras, mutta jostainhan se värikkyyskin on aloitettava! Jatkuva mustan ja harmaan vaihteleminen kun alkaa pakosti välillä kyllästyttää.

Mekko – She Rocks

Sifonkipaita

Tänään palasin kolmen viikon kirjoitustauon jälkeen takaisin päivätöihin. Ja oikein panostin pukeutumiseen – eli kerrankin valitsin vaatteet jo illalla valmiiksi odottamaan.

Aamuvalmistelut ja ainainen kiire lähteä töihin olivat sentään 3 viikon ajan kaukaisuutta, kun kotona kirjaa tehdessä sai herätä varttia vaille yhdeksän ja olla jo koneen ääressä yhdeksältä. Nyt taas… no, hyvä että 2 tuntia riittää heräämisestä toimistoll ehtimiseen.

Tämä kahvikerman värinen sifonkipaita on nätti, mutta käytän sitä kovin harvakseltaan. Ehkä tänä  keväänä on sen aika? Ja ihan tavalliset farmarit pääsivät myös pitkästä aikaa ylle. Onhan tässä jo koko talvi kulunutkin hameissa ja leggareissa lumihankia halkoen. :)

Jumivaatteet

Viime aikoina olen jaksanut kiinnittää muoti(-o?)seikkoihin vallan vähän huomiota. Kunhan kengät pysyvät kuivana ja kannat on matalat, jotta pääsen Kalasataman jäätiköiltä tai vaihtoehtoisesti vesilammikoista ehjin nahoin töihin ja illalla treenien kautta takaisin kotiin, niin hyvä on.

Siispä jumitan helposti monta päivää samoissa vaatteissa, ainakin päällimmäisten kerroksien osalta. Yksi näistä alkuvuoden jumivaatteista on tässä. Ihana, helppo, rento ja sanoinko jo helppo?

Teepaidan olen itse tuunaillut joskus pari vuotta sitten yhtä lehtijuttua varten. Neuletakin ostin aika kalliilla taannoin, siihen nähden että se meni jo ensimmäisellä käyttökerralla ihan nyppyiseksi. Käytän silti, sillä se on mukava ja lämmin. Ja hei näitä kenkiä en ole vielä täällä näyttänyt – ne on ne kolmannet Bratislavasta ostamani, ekat ja tokat olenkin täällä jo äidin ylpeydellä esitellyt :)

Silkkiä!

Työkaverini houkutteli toimiston naiset kerran ystävämyyntiin. Neljän naisen ostoskasseista kolmeen päätyi sitten samanlaiset paidat – luonnollisesti. Raidallinen silkkineule, jonka miehustassa on paljettirusetti.

Raidat ovat aina osa minun kevättä. Vaikka ulkona on nyt aika luminen, loskainen ja pöytärättejä putoileva sää, se ei oikeastaan edes haittaa kun päivällä on niin kiire töissä ettei ehdi katsella ikkunasta ulos, ja voi jo pikku hiljaa ajatella että kyllä se kevät ja kesäkin kohta tulee. :)

Kuvaustaustana tällä kertaa pellavaverhot, joista tykkään kovasti. Ja täsmälleen tuolleen kuin nyt ovat: silittämättä, vähän karheina ja liian pitkinä.

Ensi viikolla minulle sitä paitsi tulee sohva! En ole koskaan elämässäni ostanut sohvaa, joten olen aika jännittynyt. Se on suuri hankinta. Varsinkin jos pitää muuttaa, ei nimittäin mahdu enää muuttolaatikkoon niin kuin lähes kaikki muu omaisuuteni.

Vapaapäivä!

Vapaapäivinä yritän vähän ulkoilla (paitsi silloin jos laiskottaa ja väsyttää liikaa). Vapaapäivänä myös kamera kulkee yleensä mukana siellä missä minäkin, arkena kun kuvaamiselle ei oikein meinaa löytyä aikaa tai paikkaa.

Tässä niitä molempia; kävin liukastelemassa jäisellä merenrannalla. Jäätä oli siinä mantereen puolella, ei tarvinnut edes meren puolelle mennä. Ja testasin sen jälkeen uutta pikkuista softboxia. Sivistyneesti.

Ja nuo huopikkaat ovat edelleen ihan parhaat pakkaspäivän kengät, ei palele varpaat vaikka mittarissa olisi mitä!

En siivonnut kuvaa varten, en malttanut kun piti vain äkkiä päästä kokeilemaan millaista valoa softboxilla saisi.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille :)

Kaksi asua päällekkäin

Oliko teillä aikoinaan Barbie-nukkeja, joilla oli yhdet vaatteet mutta niistä sai kaksi erilaista asua? Joku iso prinsessamekko ja hameen alla olikin minihame? Tai puolihame, jonka sai kääntämällä ihan erinäköiseksi?

Minulla ei ollut, koska Barbiet olivat vanhempieni mielestä turhan kalliita. Eikä Daisylla, Sandylla tai niillä muilla ollut sellaisia hauskoja tupla-asusteita. Onneksi mummon opetuksilla pystyimme siskon kanssa ompelemaan nukeille jonkinlaisia vaatteita ihan omin päin.

Olipa pitkä avauspuhe, kun kuvatkin loppuivat jo.

Mutta tässä on siis joululta unohtunut päivänasu: alla lyhyt punainen trikoomekko, päällä paksu villakankainen telemark-hame. Ja tietenkin silkki-villa-sukkahousut ja pitkät villasukat – jouluna kun oli maalla niitä rapeita -27 asteen pakkasia.

Kerrospukeutuminen kunniaan siis, myös sisätiloissa! :)

Kinkkuverkkoa ja talvipukeutumista.

Pakkaspäivän 50-vuotisjuhliin en sentään vetänyt ylle toppahaalaria tai viittä puseroa. Vähemmälläkin selvisi, kunhan päällysvaatteissa oli kerroksia millä pitää itsensä lämpimänä…

Avokkaiden tilalle pitkät, samanmalliset nahkasaappaat, verkkojen päälle puoleen reiteen ulottuvat säärystimet, päälle vielä villatakki, villakangastakki, pari kaulahuivia ja huppu hiusten suojaksi. Ja kun mukavuudenhaluisena en todellakaan aikonut palella, oli neulemekon alla vielä ohut alusmekko ja verkkosukkien alla nudet sukkahousut.

Sukkien kimallusta yritin kuvata, mutta ehkä ensi kerralla onnistun siinä paremmin. Nämä noin sadan metrin etäisyydelle blingaavat musta-hopeat kinkkuverkot ovat nettikaupasta, jonka bongasin ihanaisen Ulrikan blogipostauksen ansiosta (näkyy blingauskin paremmin noissa kuvissa!) Ja suora linkki nettikauppaan on tässä: We Love Colours.

Talvi on niin asennekysymys.

Niin monesti saan kuulla saman virren: “Mä niin vihaan talvea!”

En jaksa yleensä väittää vastaan, mutta jos hetken miettisi mitä on aamulla pukenut ylleen… ei ihme jos paleltaa. Eikä sitten ihme, jos talvikin vihastuttaa.

Mutta eihän me niin modernissa yhteiskunnassa eletä, että olisimme jo unohtaneet että sehän on luonto joka säätelee monta asiaa. Ja me ihmiset mukaudutaan siihen, kaikkialla maailmassa, kuten kaikki ovat tehneet meitä ennen: talvi = pakkasta = kylmä = lämpimät vaatteet = hyvä olla.

Näyttää ehkä siltä, että tässä on minun matkalaukkuni sisältö viikon ajalta. Mutta eipä aliarvioida. Tässä on yhden ulkoilukerran vaatteet. :)

Aatonaattona pakkasta oli -25 C. Minä pukeuduin, nappasin kameran mukaan ja lähdin kuvaamaan lumista maisemaa. Viivyin ulkona reilun tunnin: kahlasin polvia myöten lumessa, makasin kinoksissa välillä selälläni, milloin vatsallani, kun etsin hyvää kuvakulmaa. Eikä ollut sekuntiakaan kylmä.

Ehkä oma hyvä oloni heijastui myös kameraan, joka ei ollut pakkasesta moksiskaan. Ei edes akku kulunut loppuun, kuten se usein tekee kylmässä.

Ehkä en tässä asussa saa vuoden muotibloggaajan tyylipalkintoa, mutta en tiedä miksi pitäisikään. Lande Looksiin ehkä kelpaisin ;)

Pakkasessa yllä:
Sukat
Polvimittaiset villasukat (100% villaa)
Säärystimet
Legginsit
Toppahousut
Huopikkaat (100% villaa)
Trikootoppi
Pitkähihainen trikootoppi
T-paita
Teddyvuorinen huppari
Villapaita (100% villaa)
Toppatakki
Kaulahuivi
Toinen kaulahuivi (100% villaa)
Sormikkaat
Lapaset
Toiset lapaset
Kettuhattu *)  

Kun katselin tuota vaatekasaa, huomasin myös toisen tärkeän seikan. Villaiset vaatekappaleet, turkishattu, toppa-asu ja lapaset ovat kaikki hyvin vanhoja. Eli kestäviä. Eli ekologisia. Toppahousut ja takki ovat vain vuoden 1996 tienoilta, huopikkaat ehkä 1960-luvulta, hattu 1970-luvulta, päällimmäiset lapaset itse kutomani vuoden 1990 kieppeillä… Tähän haluaisin pyrkiä jatkossakin, vaatteisiin jotka kestävät aikaa ja koiperhosia, ja jättää pikku hiljaa hyvästejä kertakäyttöiselle kulutukselle.

*) Kettu on isäni metsästämä joskus 1970-luvulla, ja hattu teetetty isosiskolleni kun hän oli muutaman vuoden ikäinen 1970-luvun lopulla – en osaa sanoa, miten ihmeessä hattu mahtuu minun päähäni edelleen, mutta koska mahtuu, käytän sitä kovimmilla pakkasilla hyvillä mielin. No okei, en Helsingissä. Mutta täällä maalla kylläkin.

Sinimekko.

Jostain syystä käytän hyvin vähän sinistä pukeutumisessa. Farkut ovat tietysti poikkeus. Mutta muuten. Ja silti ostin taannoin tämän petroolinsinisen mekon – en tiedä miksi.

Ja luonnollisesti – käytän tätäkin hyvin harvoin, vaikka mekko itsessään on sievä ja istuu kauniisti.

Nyt joulun alla kokeilin mekkoa pitkästä aikaa töissä, ja hyvinhän se siellä toimi.

Ja kunniamaininta silkki-villa-sekoitasukkahousuille, niillä tarkenee mainiosti Helsingin talvessa! :)

PS. Minulla alkoi tänään loma – ja lomailen loppiaiseen saakka! Toivottavasti teilläkin alkaa lomailu ja lepääminen pian!