She Rocks!

Kävin eilen sovittamassa sitä raitamekkoa. Vyötärölinja oli aika lähellä kainaloita – jäi sitten sinne kauppaan se mekko. (Kuka näitä nykyajan vaatteita oikein suunnittelee ja kenelle? Se menisi minulle äitiysvaatteeksi..!)

Mutta eipä hätää, onhan näitä mekkoja jo kaapissa valmiina. Kuten tämä söpö She Rocksin collegekankainen mekko.

Outi Mäkiahon She Rocks -vaatemerkki tuli tutuksi noin vuosi sitten, kun kävin Ninan kanssa Sugarin pr-toimistolla katsomassa kevään uusia juttuja. Käynti osui herkkään hetkeen, sillä olin miettinyt että pitäisi satsata suomalaisiin vaatteisiin. Siispä sovitin mallikappaletta tästä mekosta, ja lupasin tehdä tilauksen vähän myöhemmin.

Tilaus tuli tehtyä sitten lopulta, paljon myöhemmin, ja tilasin kustomoidun, 15 cm mallikappaletta pidemmän mekon. Mutta enhän minä sitten tykännytkään siitä pidemmästä helmasta, ja päätin aikaa säästääkseni lyhentää itse.  * Tässä vaiheessa pitäisi jo hälytyskellojen soida * 

Lyhentämisoperaatio kesti monta kuukautta, oli kaikkea muuta siinä välissä. Jossain vaiheessa ehdin repäistä upouuden mekon takaosaan, lähelle helmaa, 3 cm leveän repeämän. Sitten piti taas, uudestaan, purkaa ja kääntää ja lyhentää, jotta sain repeämän piiloon sauman alle. Lopputulos taitaa olla aika samanmittainen kuin se alun perin sovittamani malli…

Mutta loppu hyvin, eli mekko on vihdoin valmis. :)

Kuten Ninakin tuolla blogissaan viime keväänä kirjoitti, niin myös tämä täti tykkää vaatemerkin ajatusmaailmasta: se on puuvillaa, se on kestävää materiaalia, osin kierrätysmatskuista tehty eikä mene pois muodista heti seuraavan sesongin koittaessa. Väri on itselleni vähän vieras, mutta jostainhan se värikkyyskin on aloitettava! Jatkuva mustan ja harmaan vaihteleminen kun alkaa pakosti välillä kyllästyttää.

Mekko – She Rocks

For Helka by Artek

Kuvittaja Ville Savimaa suunnitteli Hotelli Helkalle ja Artekille ihan oman kuosin – Artekin tuttuun jakkaraan suloisen, satumaisen verhoilukankaan.

Onnekas oli se pieni tyttö, joka sai tiistaisen Designkesän verhoilupajasta muistoksi pienen kaistaleen tätä keräilyharvinaisuutta. :)

Näitä jakkaroita valmistetaan vain 50 kappaleen erä, ja suurin osa niistä menee Hotelli Helkan omaan käyttöön. Muutamia kappaleita numeroidusta sarjasta tulee myös myyntiin.

Mitäs pidätte? Minusta kuosi on aivan huippuhieno, ja sopii mainiosti Helkan linjakkaaseen suomi-design-tyyliin. Omaan kotiini noin värikäs tuoli ei kylläkään voisi muuttaa :)

Kevätmekko

Farkkujen ja talvivaatteiden jälkeen oli erilaista pukeutua keveään kevätmekkoon, jossa vaaleanpunainen tylli vaan hulmuaa. Mutta eihän se ollenkaan tuntunut huonolta, ehkä voisin kaivella kaapista esille lisääkin kevyempiä vaatteita käyttöön :)

Vaaleanpunainen hattara liittyi Minna Parikan pop up -shopin avajaisiin Kluuvissa, jonne dress code kuului: Colour Bomb. Jonkin aikaa mietin, laitanko ylle siis mustaa vai harmaata, mutta sitten muistin tämän mekkosen. (Avokkaisiin en sentään vielä kyennyt, sen verran mukavuudenhaluinen kai olen)

Matkan varrella kävin myös kivan bElles-sneakerputiikin pop up shopissa Lasipalatsilla, ja sieltä ostin vielä lisää kevätmieltä tuovat Tero Kuitusen suunnittelemat korvakorut!

No mutta onhan ne aika keväiset, eikö vaan? Lasi kuohuvaa ja uudet korvikset, kuiva asfaltti jalkakäytävällä ja melkein aurinkokin. :)

Korvakorut – Tero Kuitunen
Kynsilakka – muisto Espanjan-lomalta 2011
Hame – Vero Moda
Saappaat – Marc’O Polo
Laukku – Your Face

Tossutehtaalta hei

Ajattelin että näistä tossuista itselleni joululahjaksi olisi. Mutta kun toimitusaika venyi helmikuulle, ostinkin lahjaksi tämän harmaan villamekon. Ei hullumpi lahja ollut sekään.

Ja nyt sain ne tossutkin! Taas yksi hankinta suomalaista designia ja työtä, raksi ruutuun kohtaan SuomiDesign.

Jämsäläisen Lahtiset Oy:n huopikkaat ovat olleet toivelistallani jo pitkään, ja nyt ne ovat vihdoin täällä. Voitte uskoa, että varpaita ei palella nyt enää mikään.

Huopikkaissa on nyt varmuuden vuoksi vielä kahdet villasukat, niiden alla villasukkahousut ja toiset sukkahousut, yllä hame ja villamekko, kaulassa kaksi huivia ja päässä turkismyssy…

Pukeutumiskysymyksiähän nämä villin vaihtelevat säätilat loppujen lopuksi ovat.

 

Huopikkaat – Aki Choklat for Lahtiset

Täyttä villaa

Tammikuun vaateostokset ovat sään sanelemia: kaksi pipoa ja maanantaina ostamani Noolanin kauluri. Se on muuten samanlainen kuin Tunnetilan Ninalla – me ollaan Nina nyt samiksii!

Ja laukku on samanlainen kuin Turun Tildalla, tämä kävi ilmi tässä jokunen päivä sitten Tildan blogissa.

Keittovillainen kauluri oli lämmin myös tämän aamun -13 asteen pakkasessa, testikäyttöpaikkana oli kaiken lisäksi tuulinen Suomenlinna.

Lisäksi yksi tämän vuoden lupaukseni alkaa toteutua: päätin suosia suomalaista designia enemmän ja ostaa vähemmän mitäsattuu. Ensimmäinen askel siihen suuntaan on siis otettu nyt, hep.

Ehkä tässä ovatkin kaikki vaatehankinnat tammikuulta. Helmikuussa toivon mukaan saan pitkään odottamani huopikkaat Lahtiset Oy:ltä ja ostan kenties farkut vanhojen rikki menneiden tilalle.

Näin kirjoitettuna alati jatkuva vaateshoppailu kuulostaa suorastaan-likimain järkeviltä.

Kauluri – Noolan
Takki – MasCara
Heijastin/rintarossi – Kitsune
Saappaat – Bullboxer
Laukku – Your Face
Housut – Pieces
Lapaset – vintage

Suomi Design

Itsenäisen Suomen syntymäpäivän kunniaksi halusin pukeutua suomalaisiin vaatteisiin.

Ongelma.

Ei minulla ole sellaisia.

Nanson mekko, hyvä. Äitini serkun neulomat villasukat, hyvä. Itse tehdyt korvakorut – suomalaista designia nekin.

Ja tietenkin isäni tekemä rahi, sekin on Suomessa tehty! Laatu selkeästi korvaa määrän minun suomidesign-asioissani.

Tässä itselleni onkin ensi itsenäisyyspäivään mennessä hyvä haaste: kun hankin uusia vaatteita, yritän suosia suomalaisia valmistajia. Katsotaan vuoden päästä, olenko onnistunut.

 

Ihanaa, lumihiutaleiden koristamaa Itsenäisyyspäivää teille kaikille kivoille!

 

Mekko – Nanso Lempivaate Dancer, design Jarno Viitala
Sukat – tilaustyö, design R-L
Korvakorut – itse tehdyt, design Ilona
Rahi – joululahja, design isä (verhoilu design Ilona)

Julia Lundsten ja Marimekon uudet kengät

Mitäs pidätte Marimekon uutuuskengistä? Oletteko Marimekko-faneja, joille nämä Julia Lundstenin suunnittelemat platokorkkarit ovat yksi kohde keräilykokoelmiin, vai kenties Lundstenin Finsk-kenkien ihailijoita jotka jo pelkästään designerin vuoksi voisivat hankkia omat Marimekot?

Pidän itse mustavalkoisesta, mutta näistä kengistä en ole oikein muodostanut selkeää mielipidettä.

Luulen, että ne eivät näytä jalassani yhtään noin hyvältä kuin kaksimetrisellä mannekiinilla. Ilman noin leveää nilkkaremmiä, voisin sanoa vahvan ehkä…

Edit: Sari esittikin hyvän kysymyksen: milloin näitä kenkiä saa ostaa? Marimekosta tiedusteluuni vastattiin, että maaliskuussa kengät tulevat myyntiin lähes kaikkiin Marimekon omiin myymälöihin (ei tehtaanmyymälät)

Napolia Arabiassa

En ole ennen käynyt Arabian tehtaalla katsomassa miten mukit, lautaset ja padat valmistuvat suomalaisissa käsissä. Tänään pääsin kurkistamaan liukuhihnoille, lasitukseen ja polttouunin uumeniin – ja maallikon silmissä se kaikki näytti eksoottiselta!

Tänään esiteltiin myös Arabian talven uutuustuotteita, joista bongasin kauniin Napoli-jälkiruokalautasen. Näitä minä voisin huolia astiastooni, vaikka muuten astiakaappini onkin yksinkertainen ja simppeli. Napoli-malli tulee kauppoihin vasta tammikuussa, eli joululahjaksi en voi sitä toivoa…

Jos tämä kylmä sää jatkuu, joudun ottamaan viikonloppuna ylle jo villakangastakin! Trenssi tuntui tänä aamuna kovin vilpoiselta vaatekappaleelta, ja kaulahuivia nostelin vähän väliä ylemmäs. Onneksi takkini on sentään punainen, ja se pirteä väri vähän lämmittää – ainakin mieltä, jos ei muuten.

Eilen sain olla katsomassa uutta elokuvaa Coco Avant Chanel, jo ennen leffan ensi-iltaa, kivassa tyttöseurassa. Siitä lisää viikonloppuna!

Aaltoilevaa

Joku kerää kodin täyteen Mariskooleja, toinen ei voi sietää niitä. Sama tuntuu koskevan Aalto-maljaa, joka kuuluu samaa pyhien suomi-ikonien joukkoon kuin Fazerin sininen ja Turun sinappi… Minun kodistani ei löydy yhtään Mariskoolia eikä yhtään Marimekon kangasta, mutta Aaltoa sen sijaan useampi.

Mitä teidän mieleenne tuokaan bussin ikkunan väliin vangittu vesi, joka lainehtii kahden lasin välissä?

Uusimmat Aalto-maljat ovat nämä kaksi pientä sinistä söpöä. Vien ne kesämökille, jossa ne pääsevät ainakin kahvipöytään ja yöpöydälle…

Alla oleva sisustuskirja, Pohjoismainen koti, odottaa vielä lukemista. Oletteko muuten huomanneet, kuinka paljon sisustuskirjallisuutta julkaistaan tätä nykyä? Myös laatu ja sisällön painavuus vaihtelevat paljon. Tästä en vielä osaa sanoa, kun en ole ehtinyt lukea.

Uusi korumallisto by Muurla

Nämä korut kimmelsivät houkuttelevasti koivuklapien seasta minulle Habitaressa… ja oli kiva yllätys, kun kuulin että ne ovat suomalaista designia!

Muurla on enemmän tuttu lasimaljakoista ja muista astioista, mutta nyt Habitaressa lanseerattiin Muurlan upouudet lasikorut. Yksittäisiä koruja on kuulemma tilauksesta valmistettu Muurlalta ennenkin, mutta nyt markkinoille tulee siis kokonainen tuotesarja, Muurla Design Jewellery. Korut on suunnitellut Anne-Maria Laakso.

Koruista tuli hieman mieleen muutamat ruotsalaiset korumerkit, mutta aina on plussaa jos ostamani koru on made in Finland! Ja hintakin on varsin kohtuullinen, ehkä jopa edullisempi kuin moni kanssakilpailijansa. Me likes :)