Kello Viiden Tee

Kello viiden tee sopisi mainiosti myös Suomeen! Voisin ihan hyvin rauhoittua illansuussa teekupillisen ääreen, ja ehkä syödä samalla skonssin tai palan mureaa sokerikakkua. Joka päivä :)

Tänään vietin teehetkeä Korundin seurassa Stockmannin F8-kahvilassa. Sieltä siirryimme vielä hetkeksi muotikuvaaja Samuli Karalan valokuvanäyttelyyn Klaus K -hotelliin.

Vettä satoi, mutta se ei haitannut. Oli mukavaa.

Kello Viiden Tee:

* Tämän olisin halunnut oman blogini nimeksi, mutta harmillisesti eräs toinen blogi oli jo napannut nimen itselleen: Kello Viiden Tee – Syanidilla, kiitos
* Parhaan Kello Viiden Tee -elämyksen olen kokenut kerran Hotelli Kämpin kirjastossa

Kesän kaunein täytekakku

Vietin elokuussa paitsi blogisynttäreitä, myös omiani. Sain ystävältä lahjaksi täytekakun, söpöimmän minkä olen nähnyt!

Kukat ovat syötäviä, ja ne on kuulemma ostettu Hakaniemen kauppahallista Elävän ravinnon myyntikojusta. Ja hyvääkin kakku oli, kukkia myöten.

OutsaPop Trashion -blogissa esiteltiin muuten myös aivan mainio täytekakku – ehkä toivon itsellenikin tuollaisen ensi vuonna? ;)

Edit. Nyt kun katson noita kakkukuvia, niin niistä tulee vähän mieleen sellainen vanhanajan söpö uimalakki jossa on kukkia! Tai eräs äitini ystävä, jolla oli vähän vastaava, kokovalkoinen hattu morsiuspuvussaan 60-luvulla :) Eli selkeästi tällaiseen “muotiblogiin” sopiva tyyli kakussa.

Salaattia Töölössä eli Korjaamo Café

Oletteko jo käyneet Korjaamolla? Urbaani, helsinkiläinen ja silti viihtyisä, voisin kuvailla paikkaa jossa on baaria, kahvilaa, näyttelyä, museota, klubeja, designkauppaa, muotinäytöksiä, teatteria ja vaikka mitä.

Tänään minä keskityin syömiseen, sillä Korjaamo Cafén salaattilounas on hyvä ja monipuolinen. Hinta määräytyy sen mukaan, kuinka painavan salaattiannoksen olet lautaselle valikoinut.

Tällä erää jäin kaipaamaan juustoja sekä ehkä hivenen ystävällisempää asiakaspalvelua, mutta edellisellä kerralla niitä molempia oli tarjolla yltäkyllin.

Blogikuvat unohtuvat, kun tullaan syömään. Siispä ikuistin tyhjiä lautasia ja teekupposen. Ruoan jälkeen ihailin Eero Aarnion omenanvihreää Poni-istuinta ja kävin ystävän kanssa Korjaamo Shop -kaupassa. Sieltä löytyi niitä kaipaamiani mustavalko-postikortteja, kauniita koruja ja kiinnostavia kirjoja.

Korjaamon lähellä on muuten myös useita kirpputoreja ja, joilla kannattaa käydä vaikka samalla ruokatunnilla. Manskun laidalla ovat myös uuteen osoitteeseen muuttanut Mekkomania sekä Mereija, joka myy oman tuotemerkkinsä lisäksi esimerkiksi Globe Hopen, Eija Väyrysen, Mirkan, Ajastaikan ja Kiss Kissin tuotteita.

Ehkä olisi aika tehdä retki Töölöön?

Kolme väriä: Vihreä

En ole koskaan erityisesti välittänyt vihreästä. En pukeutumisessa ehkä sisustuksessa. Joskus mieli muuttuu, kun sopiva väri on sopivassa tuotteessa niinkuin tässä vuoden tai pari vanhassa Vilan neulospuserossa. Kaulakorun ostin vuosia sitten Milanosta, enkä ole sitä sen koommin pitänyt. Tämän paidan kanssa koru voisi kuitenkin olla ihan kiva?

Olin jättänyt vähän kesken väritrilogiani aiemmin keväällä: Kolme väriä -sarjan edellisosat löytyvät nimittäin täältä, klik, ja täältä, klik klik.

Vihreää on keväisessä Klaus Haapaniemen Satumetsä-astiastossakin ja Iittalan paperikassissa!

Samoin omasta kaapista vihreää löytyi enemmänkin. Huomatkaa viheriällä niityllä kirmailevat pikku-ukot…

…jotka ovat tuliainen Berliinistä ystävältäni eeltä. Itä-Saksan liikennevalojen tutut vihreät ja punaiset ukot viinikumikarkkeina. Joissa on mukana c-vitamiinia. Ne ovat siis paitsi hauskan näköisiä, myös terveellisiä pikkumiehiä!

Mustikkaa

Nämä kengät aiheuttivat kaikenlaista. Sovittelin niitä kaupassa, ihailin peilistä, melkein-tilasin-ne-netistä, en tilannutkaan. Sitten netin alennusmyynnistä nämä kengät loppuivat, harmitti. Seuraavana yönä näin pahan painajaisen, jossa en koskaan saanut niitä itselleni.

Painajainen oli minulle liikaa, ja maanantaina kiirehdin taas Aleksi 13:n kenkäosastolle ostopäätöksissä. Iloinen yllätys oli, että kengät olivat sunnuntain aikana saaneet -30% alennuslapun kylkeensä! Nyt Espritin mustikkakengät ovat minun, ja olen iloinen.

Ja mitä löysinkään Stokkan karkkiosastolta? Kenkiin sopivaa suklaata!

Yleensä vannon suomalaisten makeisten nimeen, sillä minusta Suomessa vaan osataan tehdä kokonaisuudessaan maailman parhaita karkkeja. En siksi koskaan osta makeanhimoon virolaista Kalev-suklaata, paitsi nyt kun uusittu ulkoasu tässä suklaalevyssä pysäytti. Ja maku on aika täydellinen: valkosuklaata ja mustikkaa ja riisimuroja. Voin suositella, tätäkin :)

Tuntomerkkejä

Mistä vieras ihminen voisi minut tunnistaa? Blogini perusteella ehkä värikkäistä sukkahousuista :D

Päivän iloinen yllätys oli salaperäinen paketti, jossa oli uudet hienot nailonit!

Salainen Blogiystävä -rinki on lähtenyt toden teolla käyntiin, ja minun nimetön ystäväni muisti minua ihanan keväisellä lahjalla: Paola Suhosen design-postituskuoreen oli pakattu perhoskuvioiset sukkahousut, väreihin sointuvaa pinkkiä kynsilakkaa, hyväntuoksuista kevätteetä ja kukkaiskortti. Suuri Kiitos Sinulle, nämä olivat tosi mukavia lahjoja!

Aion käyttää näitä kaikkia, kunhan ehdin taas töiden ääreltä jonnekin ihmisten ilmoille… Pentikin Kevättee pääsi heti testiin: vihreän sencha-teen joukossa on ohdakekukan terälehtiä sekä mansikan, vaniljan ja sitruunan aromeja. Hmmm… hyvää!

Tuntomerkkien perässä olen tänään muutenkin. Mistä minut voisi tunnistaa?

1. Olen pari senttiä lyhyempi kuin siskoni. En ole koskaan ihmetellyt asiaa, sillä olenhan pikkusisko. Nuorimmaisena olen siis aina ollut pienempi kuin hän.

2. Minulla on hyvin vahvat sormenkynnet. Ja ne kasvavat nopeasti. Ja olen laiska lyhentämään niitä. Tällä hetkellä dataaminen aiheuttaa äänekästä rapinaa näppäimistölle…

3. Korvissani ei ole nipukoita, ja korvani ovat muutenkin aika pienet.

4. Kasvojeni oikea puolisko on elastisempi kuin vasen: osaan liikuttaa kulmaa ja suupieltä oikealla puolella eri suuntiin, vasemmalla aika heikosti.

5. Olen samankokoinen kuin äitini minun iässäni. Myös tyylini on pikku hiljaa muuttunut samaan suuntaan kuin hänellä silloin. Polka dot -huivit ja ruutuhameet löytyvät molempien valokuvista.

Näm ovat siis blogimeemiä, johon Tammikuun Puutarhan suloinen Christina minut haastoi.

“Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.“

Ehkä noin jokainen blogityttö on jo tähän haasteeseen vastannut? Heitäntämän nyt kuitenkin Donnalle, Halille, Ilonalle ja Kirsi-Marialle… Eikö tuossa ole nyt viisi, kun Kirsi-Mariassa on kaksi nimeä peräkkäin?

Origo.

Alfredo Häberlin Origo-astiat täyttävät tänä vuonna 10 vuotta. Salonkijuorut onnittelee! Iittalan raidallisista Origoista on juhlavuoden kunniaksi tehty myös kirjava malli. Se on siis kuvassa oleva soma pikku hattu.

Koska haluan yhdistää värikkäät jutut toisten värikkäiden juttujen kanssa, huomasin että uusien purukumien värit sopivat Origoon täydellisesti.

Origo-kulhoon mahtuu iso kasa Leafin uusia Twisted-purukumeja, juuri niitä joita Åke Blomqvist mainostaa telkkarissa. Toisin kuin Fazerin muka-salmiakki- ja muka-ässämix-purkat, nämä maistuvat sille mitä luvataan: Raspberry&Liquorice ja Lemon&Liquorice ovat oikeasti hyviä. Harmi että purkkaa ei voi syödä ahmien niinkuin joulusuklaata – maku kuitenkin katoaa pian, ja leuatkin väsyy.

On näissäkin pieni toivomisen vara, tai oikeastaan kaksi. Ensinnäkin purkan pitäisi olla täysksylitolia, jotta hammaslääkäri sitä minulle suosittelisi. Toiseksi eikö näitä vois tehdä pastilleiksi niinkuin Läkerol Dentsit? Niitä on kivempi mutustella kuin jauhaa purkkaa. Kun en edes osaa puhaltaa purkkapalloja.

Piti kirjoittaa enemmänkin Häberlin designista, mutta innostuin minulle tärkeästä asiasta eli ksylitolista. No, toisella kerralla sitten…

Vielä kollaasia Iittalan Origo-astioista.

Karkkia!

Että voikin markkinointi johtaa kulttajaa harhaan. Sisältö ja kuori eivät kyllä vastaa toisiaan. Ei yhtään.

Fazerin salmiakkipastillit ja samanniminen täysksylitolipurkka eivät ole lähelläkään toisiaan. Purukumi on ihan tavallista “salmiakki”purkkaa, josta maku haihtuu muutamassa nanosekunnissa. Ässä Mix -purkka on vähän parempaa, mutta ei sekään maistu ässämix-karkeille vaan enemmän sellaiselle marmeladi-omena-esanssille. Jatkan siis edelleen Läkerolin (Läkerol Dents, Mansikka) suurkuluttamista.

Tässä päivän asuni, joka jostain käsittämättömästä syystä sai varsinaisen purkkapallo-värityksen. Ihan piristävää vaihtelua tavalliseen… Käytiin Valtterin kirpputorilla ihmettelemässä, ja hyvin mielin sai palata kotiin kun löytyi taas yksi yhden euron paita kokoelmiini :D (joskus esittelen niitä kirpparilöytöjäkin)

Nahkatakki: Seppälä
Neule: Seppälä
Farkut: ZIP Streetwear

Sensations of New Luxury

Eilen illalla piipahdin Sensations of New Luxury -illassa Bio Rexissä. Pukukoodi kävi seuraavasti: “Luksukkaasti iltaan” ja tarjolla Gossetin (ihan kelpoa) shampanjaa pihistelemättä. Ja mitä illasta jäi päällimmäisenä mieleen? Ravintola Lasipalatsin keittiöpäällikön Petri Simosen suunnittelemat cocktail-palat! Ne olivat suussasulavan hyviä. Ja ehkä hyvänä kakkosena mieleen painui tulisen punainen turkki Anna-Liisa Tiluksen yllä näytöksessä.

Suomalaisten “luksukas pukeutuminen” oli taas enemmänkin mallia “smart casual”. Eli kaukana vielä ollaan todellisesta glamourista. Bio Rexin aula oli sekin hieman kalpea paikka nk. luksustapahtumalle, ja Vertun kännyköitä ja Ajattaren turkiksia kaupiteltiin juhlavieraille kuin Hartolan markkinoilla. “Vain teille, vain tänä iltana, vain täällä. Ja muistakaa säilyttää tämä pieni kortti, jolla Vertun puhelimen oston yhteydessä saatte -15 % alennusta headsetin hinnasta.”

Nahkaverhoiltu Vertu Constellation Rococo -kännykkä olisi kyllä sopinut käsilaukkuuni, soma kuvio ja somat värit… Ja hinta: alkaen 5100 euroa. Eli ihan halpa, sillä esimerkiksi Signature Diamond -Vertut maksavat lähemmäs 50.000. Siis kipin kapin ostamaan :)

Kuvat: täältä ja täältä

Takaisin ylös