Kaunis mutta vaatimaton

Tarvitsin uuden hiuslakan. Harakkana huomasin Sokoksen kampaamotuotehyllyssä uuden lakkapurkin, joka on niin soma että se oli pakko napata kotiin. Harmi ettei sisältö ollutkaan niin hyvää – muuten tämä purnukka olisi saanut kunniapaikan kylppärissäni!

L’Oréalin Infinium Queen -hiuskiinne näyttää kauniilta, mutta vahva ultimate-pito ei pidä ainakaan minun hiuksiani kurissa. Toisaalta olen tottunut niihin marketin ultra-mega-super-lakkoihin, joilla liimataan kampaus kiinni…

Vähän vaatimattomampaa pitoa kaipaavalle tämä voi olla ihan toimiva tuote, harmillista että minulle ei. Vähän sama juttu muuten kävi toisenkin Schwarzkopfin uuden, kauniin tuotepakkauksen kanssa, josta kirjoitin taannoin täällä, kliks.

Hyvää: Kaunis ulkonäkö
Huonoa: Ei riittävästi pitoa minun makuuni. Kallis (pieni matkapakkaus maksoi vähän yli 10 euroa)

Dressing Room

Tällähän välttää vaateshoppailun kokonaan! No ei ehkä ihan, mutta jotain hyötyä voisi tällaisesta virtuaali-sovituskopista ollakin.

Oletteko jo kokeilleet H&M:n nettisivujen Dressing Room -ohjelmaa? Minä löysin sinne vasta nyt, ja kokeilin tietysti. Siihen saisi omat kasvotkin, mutta minulla ei ollut sopivaa kuvaa käsillä.

Lähes yhtä hauskaa ajankulua kuin Yearbook Yourself tai Helmen Makeover, joilla olen (tietenkin) myös leikkinyt :) Vuosikirjan testausta löytyy täältä, Makeoverkokeiluja täältä – kliks!

Vivienne Tam -haaveita

Tätä design-ihastusta olen ajatellut maaliskuusta lähtien. Vivienne Tam -minikannettava on vienyt sydämeni, pakko se on jo myöntää. Valitettavasti se ei ole minun, ei ainakaan vielä.

HP:n miniläppäri muotisuunnittelija Vivienne Tamin pionikuosilla on se teknologinen vimpain, jonka tunnen tarvitsevani seuraavaksi. (Siis tunnen tarvitsevani; kuka tarvitsi käsilaukkuun mahtuvaa tietokonetta oikeasti, ennen kuin sellaisia alettiin mainostaa?)

Tästä verkkokaupasta muuten löytyy Vivenne Tamin ready-to-wear-sifonkimekko, jossa on sama printti kuin kannettavassa! Naamioi läppärisi leninkiin…

…mutta ihan perusvaatteiden kanssa tämä kaunotar olisi omiaan. Kannettavan suojaksi mukana tuleva satiinipussi on kuin käsilaukku.

Ja mistä kaikki alkoi? Sain aiemmin keväällä testata tätä kaunokaista. Kone on juuri niin kaunis kuin kuvissa, ehkäpä vielä kauniimpi. Sisältö tuntuu olevan ihan toimiva peruskone – eli sellainen kirjoittamiseen ja sähköpostien lukuun sopiva minikone kuin vastaavilta voi odottaa. Ei varmasti paras vaihtoehto päivittäiseen aktiivikäyttöön, mutta matkakäyttöön hyvä (ja kaunis, joko se tuli mainittua?)

Ilona testasi…

Hyvää: kevyt (1,1 kg), pieni (16,7 cm x 26,2 cm), hyvä näppäimistö, XP Home -käyttis, langaton netti, ja EDIT: iso näyttö (10,1 tuumaa) sekä jämäkkä runko

Huonoa: ei cd-asemaa (minikannettavissa ei yleensä), satiinipussissa ei pehmusteita koneen suojana, pinta tuntuu oikein keräävän sormenjälkiä, hinta (noin 500 euroa siitä, että arvelee tarvitsevansa minikannettavaa…)

Design ratkaisi sittenkin

Saanko esitellä, uusi ja tyylikäs puhelin! Ei enää päivittäistä akun lataamista, ei katkenneita puheluja… Harkinnassa oli pitkään ekologinen vaihtoehto Nokia 3110 Evolve – mutta päädyin nätimpään ja unohdin hyväntahtoiset eko-aatokset.

Nokia 6300 ja 3110 Evolve. Molemmat perusluureja ilman turhaa kikkailua. Ja edullisia, hintaa näillä on noin 100 euroa.

Nyt olen testallut molempia, ja tein käytännön vertailua. Suurin ero oli se turhamaisin: ulkonäkö.

Eroja:

Nokia 6300: Design, näytön koko, värintoisto, vähän parempi kamera (2 Mpix)

Nokia 3110 Evolve: ekologinen valinta (pienempi uusiopakkaus, kuorissa uusiomuovia), energiaa säästävä laturi

Yhtäläisyyksiä:

Käyttöjärjestelmä (S40), saman verran muistia, valmiusaikaa ja strategisia mittoja

Evolven pieni pakkaus säästää logistiikkakuluja!

En tiedä miksi pääsyin tällä kertaa Nokiaan. Edellinen Samsungin pikkusimpukka oli palvellut uskollisesti neljä vuotta, kunnes sen akku ei enää jaksanut.

Siitä jäin kaipaamaan lähinnä simpukkapuhelimen suojattua näyttöä; pudottelen kännykkääni aika usein lattialle ja uudessa puhelimessani läppäpuhelimen suojaa naarmuilta ei ole. Yritän pitää suklaanruskean kaunokaiseni nyt tiukasti käsissä!

Vibra-maskara

Mitä tästä pitäisi ajatella? Paristokäyttöinen mascara, joka tuuheuttaa, taivuttaa ja erottelee melkein itsestään. Voiko moinen keksintö olla oikeasti käyttökelpoinen tuote? Siispä testataan…

43 euron hintainen ripsiväri saa olla aika houkutteleva tuote, että sen viitsii ostaa sokkona ihan vain kokeillakseen. Onneksi Lancômen uusi keksintö, Ôscillation Powermascara tuntuu myös käytössä hyvältä: helppo sutia silmiin, pysyy koko päivän, ei varise, lähtee helposti ja hankaamatta pois.

Erikoisuuksia: toffeemainen tuoksu – ja tietenkin se värinä. Vibratoiminto lupaa paljon, ja vaikka kasvot eivät muutu samaksi kuin valmistajan mainoskuvissa, niin ainakin tuote pidentää ja paksuntaa ripsiä.

Ennen…

Koska ripseni ovat normaalitilassa lähes olemattomat, tekee tämä ripsiväri ainakin minuun vaikutuksen. Nyt minulla on oikeasti kunnon räpsyt :)

…ja jälkeen. Pieni ero?

Vibratoimintoa on helppo käyttää, nappi on sopivalla kohdalla korkissa. Ilman värinää tuote toimii ihan normaalisti, joten meikata voi silti vaikka tuotteesta loppuisi paristo ennen kuin itse väri…

Hyvää: Tekee isot ripset, kestää koko päivän, helppo puhdistaa
Huonoa: Hinta, liika sutiminen voi aiheuttaa ripsille kärpäsenjalka-efektin

Karkkia hiuksiin

Kaunis kiinnittää huomion varmemmin kuin ruma. En yleensä huomaa kaupassa mitään uusia meikkejä tai purnukoita, elleivät ne ole erikoisen hyvännäköisiä – niinkuin nämä. Ehkä persikka-pinkki väritys ja kaulassa roikkuva muovinen bling-koru vetoaa naiselliseen kauneuskäsitykseen?

Näitä oli pakko päästä testaamaan.

Valitettavasti en lukenut kovin tarkkaan tuoteselostetta. For Touchable Styles - ei siis myrskynpitäviä liimakampauksia varten. Designed by Stylists – huomio on kiinnitetty erityisesti purkkien ulkoasuun eikä pitävään lopputulokseen. Ja ei, missään ei lue Extra Strong Hold.

Smoothing Lotion tuoksuu persikalle, mangolle ja melonille. Se tekee minkä lupaa, eli silottaa hiukset ja antaa lämpösuojan.

Smoothing Hairspray puolestaan tuoksuu pirskahteleville hedelmäkarkeille, ja spray on niin hienojakoista ettei sitä tunnu olevan ollenkaan. Lakka antaa vain minimaalisen tuen kampaukselle, joten ei sovi minulle. Mutta onhan tämäkin purnukka kylppärin koristeeksi ihan soma :)

Nämä ovat siis Schwarzkopfin Smooth’n'Chic-tuotteita, jotka maksavat Sokoksella noin 6 euroa… ja loppuun tuomioni:

Hyvää: Karkkituoksu, tyttömäinen pakkausdesign, lämpösuoja ja silotus (Smoothing Lotion)

Huonoa: huono pito (Hairspray)

Silitysraudalla hiukset suoriksi

Olen ollut tähän päivään saakka täysin kokematon tyttö, mitä tulee hiusten suoristamiseen. Olen siis kuulunut auttamatta hiustenlaittamisen B-kastiin. Nyt Kodin Ykkösessä on ale, josta lopulta kävin ostamassa oman hiustensilitysraudan 20 eurolla.

Tiedän: rauta ei ole erityisen hohdokas eikä siinä ole mitään erikoista. Paitsi että se tekee hiuksista piikkisuorat – eli hoitaa hommansa. Onhan tässä kieltämättä eroa normaaliin vastapestyyn tukkaan:

Ja vielä uutinen blogimaailmasta: Rosa-Fiona, 15 ja muotiaddikti, on tehnyt näyttävän paluun blogosfääreihin. Uusi blogi singahti kuumanlistan kärkeen ja kommentiboksi tulvii kehrääviä tervetulotoivotuksia: ihanaa että olet taas täällä! Upeaa että palasit! Tyttö on viehättävä ja pukeutumistyyli huolitellun trendikäs – mutta Rosa-Fiona on 15. Minkä ihmeen ikäisenä nykyisin aletaan olla jo muotiaddikteja? 13-vuotiaanako? Is there land for old ladies like me?

H&M Home testissä

H&M Home sisustusmallisto herätti sisäisen sisustajani: mitä se mallisto on syönyt? Halusin nähdä itse. Tilasin pari tyynyliinaa, sillä tykästyin niiden kuosiin: kirjaimia, numeroita. Tykkään!

Halpaketjun tuotteista voisi ajatella että ne ovat mallia “halpaa ja huonoa”. Nämä eivät tunnu siltä. Eivätkä pussilakanasetit edes ole niin halpoja.

Kotimallistoa voi tilata vain netistä. Pääsin kuitenkin omin kätösin hipelöimään kankaita, kun kävin moikkaamassa H&M:n showroomin Heidiä ja kyselemässä tuotteista lisää. Halusin tuntea materiaalit käsissäni – ja yllätyin ihan positiivisesti.

Kaikki puuvillat ja pellavat ovat tiiviiksi kudottua kangasta, ei siis niitä läpikuultavia halpislakanoita joita joskus saa postimyynnistä. Koristetyynytkin ovat mukavan muhkeita eikä mitään littanoita raaskuja. Froteepyyhkeiden toimivuudesta en voi vielä sanoa mitään, kun en niitä ole itse testannut.

Tilauksesta rohkaistuneena taidan vielä tilata nämäkin: numeroprintillä koristetut kangasservetit. Täytyyhän joka kodissa kai olla kankaiset lautasliinat, vai…?

Hyvää: Hyvälaatuista tiivistä puuvillaa, piti muotonsa pyykkikoneessa
Huonoa: Pakattu moneen muovikerrokseen

PS. Alley Cat arpoo täällä, käykää osallistumassa! :)

Uusi paristokäyttöinen ystäväni

Eilinen oli talvivaatehuollossani merkittävä päivä. Ei enää nukkaantuneita neuletakkeja! Ei enää nyppyisiä kaulahuiveja! Ostin nimittäin ikioman nypynpoistajan.

Tekoturkisreunalla koristettu käsine ennen…

…ja jälkeen käsittelyn.

Huh mikä ero! Vasta tässä vaiheessa huomaa, että olen kulkenut kaupungilla erittäin nuhjuisissa käsineissä. Samalla vimmalla olenkin eilisillasta asti suristellut nyppyjä pois käsineistä, villatakeista, pooloneuleista… Puuha on mukavan meditatiivista ja rentouttavaa.

Nypynpoistaja maksaa ainakin Sokoksella (jossa tuote on tällä hetkellä loppu) ja Anttilassa (jossa tuote on tällä hetkellä loppu) 9,90 euroa.

Origo.

Alfredo Häberlin Origo-astiat täyttävät tänä vuonna 10 vuotta. Salonkijuorut onnittelee! Iittalan raidallisista Origoista on juhlavuoden kunniaksi tehty myös kirjava malli. Se on siis kuvassa oleva soma pikku hattu.

Koska haluan yhdistää värikkäät jutut toisten värikkäiden juttujen kanssa, huomasin että uusien purukumien värit sopivat Origoon täydellisesti.

Origo-kulhoon mahtuu iso kasa Leafin uusia Twisted-purukumeja, juuri niitä joita Åke Blomqvist mainostaa telkkarissa. Toisin kuin Fazerin muka-salmiakki- ja muka-ässämix-purkat, nämä maistuvat sille mitä luvataan: Raspberry&Liquorice ja Lemon&Liquorice ovat oikeasti hyviä. Harmi että purkkaa ei voi syödä ahmien niinkuin joulusuklaata – maku kuitenkin katoaa pian, ja leuatkin väsyy.

On näissäkin pieni toivomisen vara, tai oikeastaan kaksi. Ensinnäkin purkan pitäisi olla täysksylitolia, jotta hammaslääkäri sitä minulle suosittelisi. Toiseksi eikö näitä vois tehdä pastilleiksi niinkuin Läkerol Dentsit? Niitä on kivempi mutustella kuin jauhaa purkkaa. Kun en edes osaa puhaltaa purkkapalloja.

Piti kirjoittaa enemmänkin Häberlin designista, mutta innostuin minulle tärkeästä asiasta eli ksylitolista. No, toisella kerralla sitten…

Vielä kollaasia Iittalan Origo-astioista.