Tanssilenkkarit ja salikengät

Ennätin pitkästä aikaa retkelle urheiluliikkeeseen, ostoslistalla salikengät. Olen nyt väliaikaisratkaisuna käyttänyt vanhoja tanssilenkkareitani, sekä tanssitreeneissä että salilla, mutta kumpaankin ne alkavat olla vähän huonossa kunnossa. Ostettu vuonna 2005, joten ei kai ihmekään…

Kuinkas ollakaan, ensin löytyikin uudet tanssisneakerit. Ihan sieltä Intersportin hyllystä ja vielä tarjouksessa. Kyllä tuntui ihanalta ensimmäiset tanssitunnit uusissa, napakoissa sneakereissa!

Vasta uudet kengät jalassa sitä siis huomaa, miten kehnossa jamassa ne vanhat ovat.

Toisen liikkeen kenkiä sovittelin pitkään, ja lopulta ostin sieltä neonkorallit kengät. Tätä väriä on muuten hankala saada oikeansävyisenä kameran kortille, kokeilkaapa. Vaikutus on sama kuin silloin, jos kuvaat kohdetta jossa on paljon kirkkaanpunaista pintaa: sävy heittelee helposti, ja väri tuntuu palavan jollain tapaa puhki.

Näissä ostoksissa ei ollut muuta vikaa kuin se, että tietenkin piti ostaa vielä samaan värisettiin sopiva toppi. Onneksi sama käy molempien kenkien kanssa.

Yleensä ostaisin seestisen mustat kengät, koska ne käyvät kaikkien värien kanssa eivät hypi suotta silmille. Mutta ehkä se on tämä kevät ja aurinko, kun kaikki karkkivärit urheiluliikkeen hyllyissä tuntuivat jotenkin raikkaammalta.

Ja niitä värivaihtoehtoja on muuten juuri nyt to-del-la paljon, kannattaa käydä kurkkimassa valikoimia. On turkoosia, pinkkiä, keltaista, vihreää, violettia… Ei ennen vanhaan ollut, kun viimeksi kävin juoksulenkkarit ostamassa (krhm, syksyllä 2004…)

Olin tosiaan salaa toivonut, että salikengätkin olisivat keltaiset (viitaten tähän tämän kevään keltaiseen innostukseeni, kliks), mutta ehkä keltainen sisäpohja tuo sitä auringon energiaa treenailuunkin. :)

 

Kevätauringon keltaista

Viikko sitten ostin keltaisia ruusuja kotiin. Niistä tuli kiva kotoisa olo, sillä nyt kodissani on jo sohva ja leikkokukkia. Keltainen väri tuntuu tuovan myös energiaa, ja itse tuunailemastani aamupuurostakin tuli auringonkeltainen. Luomusitruuna ei ole vain kuvausrekvisiittaa, vaan se kuuluu juomaveden sekaan.

Puuro liittyy tähän minun hyvinvointi-projektiini, minkä vuoksi ihmettelen päivittäin että hei kenen keittiössä minä oikein olen? Jääkaapin sisältöä ei enää omakseen tunnista, ja aamiainenkin koostui tosiaan hassusta kevätpuurosta: turkkilaista luomujugurttia, raejuustoa, ananasta ja kanelia.

(No, parin tunnin päästä piti kyllä syödä pari voileipää, koska tuli taas nälkä. Mutta tarkoitus oli kuitenkin hyvä.)

Tuossa puurossa ei ole mitään ihmeellistä, ajattelet ehkä. Mutta ken minut tuntee pidemmältä ajalta, tietää että minä olen aiemmin hylkinyt kaikkia mahdollisia hapanmaitotuotteita (koska ovat pahanmakuisia). Ja monia muitakin asioita mitä keittiössäni nykyään majailee: maitorahkaa (no sen kanssa on edelleen opettelemista), pinaattia (ai sitäkin voi laittaa ruokiin), banaania (tänään söin vapaaehtoisesti ensimmäisen kerran aikuisiälläni), kikherneitä (mitä ne on?), porkkanoita, punajuuria, parsakaalia… Puhumattakaan niistä omituisuuksista joita olen ihmiskoe-mielessä ostellut: chlorellaa, siitepölyä, kookosvettä, raakasuklaa-välipalapatukoita… Mutta kumma juttu, kun ruokavalikoiman muutos on tapahtunut hyvin hitaasti ja asteittain, en ole joutunut luopumaan mistään herkuista. Niiden tilalle on vain tullut jotain uutta.

Kuten vaikka pasta. En ole kai pariin kuukauteen valmistanut mitään pastaruokaa, kun aiemmin söin niitä päivittäin. Nyt olen ihastunut muihin lisukkeisiin, kuten uunissa haudutettuun porkkanaan ja punajuureen, eikä pastalle ole vain ollut tarvetta.

(Ja kyllä joo, syön edelleen kaikkea epäterveellistäkin, mutta paljon paljon harvemmin kuin ennen. Se on jo hyvä suunta! :) )

Tänään lähdin kauppaan ostamaan uusia treenikenkiä. Ja toivoin salaa, että sattuisin löytämään keltaiset, se kun tuntuu olevan minulle tämän kevään voimaväri. Mutta löytyikin jotain muuta väriä…

Lisää kevätaurinkoa, keltaisia juttuja ja energiaa teille ja minulle! :)

Harakalle kiiltävää

En ole yleensä vaaleanpunaisen suurin fani, en myöskään pinkin tai fuksian. Mutta nyt on tullut haalittua erilaisia pinkkejä asioita, kuten nyt nämä timangit. Harakka, bling, pakko-ostaa.

Hankinta liittyy kylläkin sambaharrastukseeni: tämän kesän sambakarnevaaleilla Helsingissä meidän koulumme teema on Mangueira, riolainen esikuvamme ja yksi Rion sambakouluista. Ja koska Mangueiran värejä ovat pinkki ja vihreä, nyt meidän sambakoulumme päävärit tulevat olemaan, tietenkin, pinkki ja vihreä. Sen enempää sambakoulujen syvempään olemukseen en tällä kertaa mene, mutta hei. Timantteja, ihanaa rihkamaa korviin ja ranteisiin.

Niinpä, samoja värejä tullaan näkemään ensi kesän puvussani, ja iltajuhlia varten nämä helyt oli vain pakko ostaa. Muuta ei voinut. Ei vaan, mitenkään.

Sinimekko.

Jostain syystä käytän hyvin vähän sinistä pukeutumisessa. Farkut ovat tietysti poikkeus. Mutta muuten. Ja silti ostin taannoin tämän petroolinsinisen mekon – en tiedä miksi.

Ja luonnollisesti – käytän tätäkin hyvin harvoin, vaikka mekko itsessään on sievä ja istuu kauniisti.

Nyt joulun alla kokeilin mekkoa pitkästä aikaa töissä, ja hyvinhän se siellä toimi.

Ja kunniamaininta silkki-villa-sekoitasukkahousuille, niillä tarkenee mainiosti Helsingin talvessa! :)

PS. Minulla alkoi tänään loma – ja lomailen loppiaiseen saakka! Toivottavasti teilläkin alkaa lomailu ja lepääminen pian!

Silver Lining

Olen hopeatyttö, siitä ei pääse yli eikä mistään edes ympäri. Olen pikku hiljaa opetellut pitämään myös kullasta *), mutta hopea on vaan se mun juttu.

Eilen lähdin kauppaan ostamaan hivenaineita hiusten kasvua vauhdittamaan. Ja palasin kotiin kenkälaatikko kainalossa. En tiedä mitä välissä tapahtui.

*) Kulta ja hopea, se on vähän sama kuin tykkäätkö kissoista vai koirista. You know.

Vähän jotenkin erikoinen.

Kun palasin kuukauden ulkomaanmatkaltani takaisin toimistolle, päätin siinä aamutohinassa pistää ylle vielä kerran valkoiset kesäpöksyt. Ettei olisi niin syksyistä, ajattelin.

Nyt näitä kuvia katsoessa tulee mieleen, että kylläpä vaatteet voivat näyttää peilistä eriltä kuin valokuvassa… En tullut silloin edes ajatelleeksi, että valkoiset housut ja bleiseri ovat yhdessä vähän ratsastusasun näköiset.

Ja puoleen sääreen ulottuvat maiharit lisäävät kokonaisuuden omalaatuista ilmettä.

No, tulipa tämäkin setti kokeiltua, niin ei jää vaivaamaan. Ehkä jatkossa käytän valkoisia farkkulegginsejä kuitenkin vähän toisenlaisten vaatteiden parina. :)

Bleiseri – New Yorker
Pusero – Takko
Housut – Pieces
Maiharit – Tango
Huivi – matkamuisto ulkomailta
Rannekoru – Bijou Brigitte

 

Matkavaatteissa.

Shoppailtavaa täällä Slovakiassa olisi vaikka miten. Ja täällä on tosi paljon vaateketjuja ja merkkejä, joita Suomessa ei (ainakaan vielä) ole. Mutta ette usko miten hankalaa on olla ostamatta mitään, kun matkalaukku kärsii jo valmiiksi ylipaino-ongelmista!

No, käytännössä minä kärsin, sillä kuljen täällä enimmäkseen junalla, ja monet paikallisjunat on sitä vanhanaikaista korkeaa mallia. Hyvä että iso matkalaukku mahtuu ylipäätään ovesta sisään, saati että se pitäisi jotenkin puskea sinne hartian korkeudelle…

Mutta minäpä pakkasin kuukauden reissulle muun muassa 2,5 kg kirjoja, ja kokonaispaino pakaasilla on jo nyt se parikymmentä kiloa…

Parasta tässä on tietysti se, että en luultavasti edes ehdi avata noita kirjojani koko matkalla. Kulkevat vain mukana kaupungista toiseen, enkä viitsi poiskaan heittää kun ovat kaikki ihan uusia ja lukemattomia.

Mutta yhden paidan ostin (kuvassa!) kun se ei paina juuri mitään ja väri oli kiva. Ja edessä on ainakin isommista kaupungeista Kosice ja Bratislava, joissa aion antaa itselleni luvan edes pienenpieniin ostoksiin…

Tai sitten saapastelen postikonttoriin, lähetän kaikki kirjani postipakettina Suomeen ja täytän senkin tilan shoppailuilla. Saas nähdä…

Kengät – Tango
Paita – Takko
Leggarit – Pieces
Kameralaukku – Lowepro
Rannerengas – Espanjasta
Penzion Fantazia – Poprad

Oliivihkoa limenvihreää

Samalla kun innostuin kesällä ostamaan Seppälästä pari kesämekkoa ja kengät, mukaan tarttui myös oudon värinen toimistopusero. Se ei ole limenvihreä eikä oliivi, vaan jotain epämääräistä sieltä välimaastosta.

Jotenkin se vain miellytti, ja sai myös töissä kehuja.

Toisella kerralla satuin sitten ostamaan mustikansiniset ballerinat. Eli ei, siitä taannoisesta huutonetti-myynnistä ei ollut juuri mitään hyötyä kun olen onnistunut täyttämään samaa tahtia vaatekaappia taas uudelleen…

Toimistopukeutumisen lisäksi olen viime päivinä saanut taas olla monena ja monessa:

* Innostuin taas pitkästä aikaan hitusen tanskotanssitunneista. Tanssin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, vaan pikemminkin rankan kuntosaliharjoittelun – nyt joka paikkaa kolottaa mutta tein sentään elämäni ensimmäisen invertin eli roikuin pää alaspäin tangossa, varpaat kohti kattoa!

* ompelin pitkästä aikaa myös sambapukuani, pakon edessä koska tänään kävin esiintymässä ja pari osaa oli pakko saada sitä ennen valmiiksi

* no, tuo yllä mainittu sambakeikka: Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, ihanassa auringonpaisteessa

* syyskausi alkoi myös sambakoulun tunneilla: siis tanssitunteja ja soittotunteja ehdin käydä myös koluamassa tällä viikolla

* etsin vaatimattomasti ihan paria pikkujuttua eli matkalaukkua, kameralaukkua, läppärilaukkua ja olkalaukkua Slovakiaa varten. Jatkan huomenna.

* kävin kuntosalillakin. Ohhoh, olenpa muuten nyt ollut aika paljon kuntoilemassa. Ilmankos lihakset vähän uikuttavat… :)

* ostin kengät, taas yhdet ja taas ihan ex tempore. Ei pitäisi mennä kenkäkauppoihin “vain katselemaan”, ikinä!

* nukuin päiväunia parvekkeella. Työpäivän jälkeen partsille paistaa ilta-aurinko, ja siellä on suloista nukkua tunnin nokoset.

Toppi – by Seppälä
Farmarit – Only
Ballerinat – Motivi
Korvakorut – Saksasta
Rannerengas – Espanjasta 

Funky Foxy Neon Peach

Lähdin perjantaina kokeilemaan kauppaan valkoisia farkkuleggareita. Ostinkin neon-korallin väriset. Ja valkoiset.

Sattumalta kesäkynsilakkojeni lemppari, viime keväänä Fuengirolasta ostamani korallisävy on ihan matchy match, ja sitten tietysti ostin myös sävyyn sopivan huivin. Sekä pipon, mutta sitä ei ihan vielä tarvita (onneksi).

Tämä setti on minulle mieluisa: on lempiväriäni mustaa, ja sitten yhtäkkiä jotain tällaista kesäväriä jota en olisi arvannut ostavani mutta josta tykkäänkin saman tien kovasti.

Ja Funky Foxy Neon Peach, se on näiden housujen nimi, hintalapun mukaan. Aika sympaattinen :)

Housut – Pieces
Huivi – Only
Kynsilakka – Yes Love, Espanjasta
Rannerengas – Espanjasta
Kaulakoru – Saksasta
Kengät – Spirit
Toppi – H&M
Liivi – Mango Suit

Kaikki lempiasiani

Kaikki lempiasiani ovat tavallaan tässä yhdessä mekossa.

- Musta ja valkoinen
- selkeä kuosi
- halterneck
- ei rypisty
- vyötärö oikealla paikallaan
(ei liian ylhäällä kuten melkein kaikissa nykyisin)

Ja silti käytän mekkoa vain aniharvoin. Tänä kesänä säällä on tietysti ollut tekemistä asian kanssa, mutta muutenkin…

Ehkä ripustan tästä lähtien mekon ihan siihen vaatekaapin ensimmäiseksi.