Avainsanat

27_3_2013

Viime vuoden aikana aloin pikku hiljaa hilata elämääni terveellisempään suuntaan. Projekti eteni hyvin pienin askelin, otti välillä pahasti takkiin ja sitten taas haki paikkaansa muun elämän rinnalla.
Nyt, vuoden jälkeen, uskallan jo tehdä yleisiä päätelmiä siitä, mikä minulle on toiminut.

Tästä aiheesta tuleen puhkumaan täällä blogissani enemmänkin, mutta tässä yksi itselleni *ka-boom* kirkastunut asia: einesruoat ja mikroaaltouuni.
Ensin lopetin mikroruokien ostamisen lounaaksi kaupasta. Se ei ollut yhtään edes vaikeaa: yhtenä päivänä päätin, että mikroruoka ei ole hyvä ruoka, ja asia oli siltä seisomalta selvä. *)

Ja toinen ahaa-elämys, joka liittyy uuteen asuntoon: mikroaaltouuni. Kun muutin, asunnossa ei ollut mikroaaltouunia. Tuumailin jonkin aikaa, tarvitsenko sitä. Totesin, että en tarvitse. Se tukee einesruokalakkoani myös äärimmäisen hyvin: kun kotona ei ole mikroa, en osta kaupasta 2 euron mikroruokaa, vaan taivun valmistamaan jotain itse. (Tai käyn pakastealtaalla, mutta sieltäkin usein löytyy jotain parempia vaihtoehtoja kuin teollinen, muoviin pakattu ja vähäravinteinen monimonimonijaloste-mikroeines) Ainoa mihin olen mikroa kaivannut viimeisen puolen vuoden aikana, on kuumavahan lämmitys. Mutta ilman sitäkin pärjää.

Näin.

*) En kannata liikaa armottomuutta edes itselleni. Jos joskus mikroruoka on ainoa vaihtoehto, valitsen sitten sen. Parempi sekin kuin ei lounasta ollenkaan. Ja Saarioisen perinteistä maksalaatikkoa ostan toisinaan ihan siksi, että se on minusta hyvää enkä todellakaan aio valmistaa sitä itse.

Mainokset